Mistä kriisit johtuvat?

Kriisit ovat yllättäviä, omaa elämää järkyttäviä tapahtumia tai muutoksia, joihin ei ole osannut varautua tai valmistautua henkisesti. Kriisi herättää itsessä epäilyksen siitä, voiko tilanteesta selviytyä. Kriisin kokeminen on hyvin yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat omat elämänkokemukset, tavat ja asenteet.

Kriisi voi olla akuutti, kuten oma tai läheisen tapaturma, sairastuminen tai muu suuri elämänmuutos kuten avioero tai työpaikan menetys. Kriisi voi myös kehittyä ajan kuluessa, kuten erotilanteessa tai sairauden kohdatessa. Myös positiiviset elämänmuutokset voivat aiheuttaa kriisin.

Kriisit koskettavat laajemmin myös läheisiä ja yhteisöä. Esimerkiksi vakavasta sairaudesta tai lähestyvästä kuolemasta kuuleminen aiheuttaa aina kriisin sekä potilaalle että omaisille.

Jos tapahtuma ylittää oman henkisen sietokyvyn ja kyvyn käsitellä tapahtunutta, puhutaan traumaattisesta kriisistä. Traumaattisesta kriisistä on mahdollista toipua, ja siihen on hyvä hakea apua ammattilaiselta.

Mistä suru johtuu?

Suru on tunnereaktio kriisiin ja osa menetyksen prosessia. Jotta voit surra, sinun on oltava valmis käsittelemään menetyksen aiheuttamia tunteita. Sureminen tarkoittaa, että olet hyväksynyt tapahtuneen ja teet psyykkisesti töitä luopumisen eteen. Siksi suru on hyvä ja toivottava tunne, jonka jälkeen menetyksestä voi alkaa toipua.

Aina sureminen ei ole mahdollista. Esimerkiksi kadonneiden ihmisten omaiset jäävät usein odottamaan akuuttiin kriisitilaan, jossa epätietoisuus kadonneen tilasta estää suremisen.

Millaisia oireita kriisit ja suru aiheuttavat?

Kriisin ja surun oireet ovat aina yksilöllisiä ja riippuvat sekä omista henkisistä voimavaroista että kriisin tyypistä. Kriisin tyypilliset vaiheet ovat psyykkinen shokki, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe.

Shokki on mielen suojautumiskeino ja välitön reaktio tapahtuneeseen. Sitä voi leimata tapahtuneen tai sen merkityksen kieltäminen, turtumus, tunteiden eristäminen, korostunut yksityiskohdista huolehtiminen tai lamaantuminen. Shokissa ajantaju ja havaintokyky muuttuu, ja shokki kestää niin kauan kuin stressi- tai uhkatilanne jatkuu.

Reaktiovaiheessa ahdistuneisuus kasvaa ja psyykkiset ja fyysiset oireet voimistuvat. Ajatukset kiertyvät väkisin tapahtuneeseen ja tulet tietoiseksi siitä, mitä tapahtunut merkitsee itsellesi ja elämällesi. Esimerkiksi parisuhdekriiseissä reaktiovaiheen tyypilliset oireet ovat turhautuminen, viha, ahdistus, ärtymys ja pelko.

Käsittelyvaiheessa ja uudelleen suuntautumisen vaiheessa alat saada etäisyyttä järkyttävään kokemukseen ja voit työstää ajatuksiasi ja tunteitasi perusteellisemmin. Suru on tyypillinen osa tätä vaihetta.

Kriisien ja surun oireet ovat kokonaisvaltaisia ja aiheuttavat usein toimintakyvyttömyyttä. Psyykkisen tasapainon järkkyessä ilmaantuu myös fyysisiä oireita: vatsavaivat, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, unettomuus, sykkeen nousu ja vapina ovat tavallisia. Tyypillisiä oireita ovat myös pelko, itsesyytökset, ahdistus sekä keskittymis- ja muistivaikeudet.

Koska hakea apua kriisiin ja suruun?

Apua on tärkeää hakea silloin, kun:

• Tapahtunut pyörii mielessä jatkuvasti, etkä pääse siitä eroon

• Elämänhallinta heikkenee, eikä arki enää suju

• On univaikeuksia

• Omaisesi huomaavat, että olet poissaoleva tai ärtynyt

• Surusi kestää niin pitkään, että siitä puhuminen kuormittaa läheisiäsi

• Elämä tuntuu kärsimykseltä

• Huomaat jumittuneesi samaan tunnetilaan, kuten vihaan tai itsesyytöksiin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa haet kriisiin ja suruun apua, sitä paremmin ehkäiset vointisi huonontumisen. Inhimillisiä tunteita ei koskaan tarvitse hävetä. Ei ole heikkoutta pyytää apua, sillä meistä jokainen tarvitsee sitä joskus.

Miten kriisejä ja surua hoidetaan?

Kriisiapu auttaa kohtaamaan kokemuksesi ja kunnioittaa voimavarojasi kriisin luonnollisen kulun aikana. Erityisesti shokkivaiheessa apuna ovat hoitajan aktiivinen kuuntelu, levollinen läsnäolo ja kyky rauhoittaa.

Käsittelyvaiheessa keskitytään kriisin aiheuttaneen tapahtuman ja sen seurausten käsittelyyn. Tulet kuulluksi ja ymmärretyksi, ja saat kertoa kokemastasi keskeytyksettä ja kiirehtimättä.

Kriisiä ja surua voi käsitellä myös itsekseen. Tapahtumasta kirjoittaminen tai sen äärelle rauhoittuminen kävelyllä ja luonnossa voivat auttaa. Kaikista haitallisinta on yrittää unohtaa tapahtunut tai hukuttaa se touhuamiseen.

Puhuminen on kuitenkin monelle helpoin vaihtoehto. Mielen huoli –palvelusta saat matalan kynnyksen apua sekä äkilliseen kriisiin että suruun. Tarvittaessa voit aloittaa myös lyhytterapian tai varata ajan lääkärin, psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle.

Kuinka kriisistä ja surusta voi toipua?

Kriisistä ja surusta toipuminen on yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat tapahtuman traumaattisuus, oma psyykkinen kantokyky, kriisin vaihe sekä se, koska olet valmis käsittelemään tapahtunutta. Toipuminen riippuu myös ympäristöstä ja saatavilla olevasta läheisten tuesta.

Suru on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Suru ei etene lineaarisesti eikä jakaannu tasapuolisesti. Esimerkiksi erotilanteessa eroa haluava osapuoli käsittelee usein tunteensa nopeammin kuin toinen osapuoli, joka voi olla vihainen vielä pitkään eron jälkeen.

Suru kriisin jälkeen voi myös kestää vuosia, eikä se välttämättä katoa koskaan. Ajan kuluessa suru kuitenkin muuttuu raastavasta kivusta kaipuuksi, jonka kanssa on helpompaa elää.

Toipumisen avaintekijät ovat aika ja myötätuntoinen suhtautuminen itseesi ja tunteisiisi. Surun ei tarvitse mennä ohi tietyssä ajassa. Tunneasioita ei voi hoputtaa, ja surustaan saa puhua niin pitkään kuin siltä tuntuu.

Toipumista helpottaa tapahtuneen hyväksyminen vähitellen. Vihan, pelon tai ahdistuksen myöntäminen, salliminen ja hyväksyntä voi tuntua vaikealta yksin. Siksi on tärkeää pyytää ammattilaista avuksi.