Selkäkipuun auttaa usein kuntoutus

Viimeaikaisin tutkimustieto on lisännyt ymmärrystä selkäkivun syistä ja sitä kautta selän fysioterapiakin on muuttunut.

Onneksi harvoin tarvitaan leikkausta, vaan useimmiten selkäkipu on voimakkaista oireista huolimatta hyvänlaatuinen ja hoito konservatiivista. Pihlajalinnassa selkäkivun hoitoon on fysioterapeuttien lisäksi moniammatillista osaamista, johon kuuluu muun muassa eri alojen erikoislääkäreitä, naprapaatteja ja kiropraktikkoja.

Alaselkäkipua voidaan jaotella eri tavoin. Sitä voidaan jaotella keston mukaan. Akuutti selkäkipu kestää alle kuusi viikkoa, pitkittyvä eli subakuutti 6–12 viikkoa ja krooninen alaselkäkipu yli kolme kuukautta.

Selkäpotilaat voidaan jakaa eri ryhmiin selkäkivun luonteen mukaan. Tämä antaa edellytykset kohdentaa selkäkipupotilaan jatkohoito nykyistä tarkemmin. Tässä luokittelussa selkäkivut jaetaan spesifiin ja epäspesifiin kipuun.

1) Spesifissä selkäkivussa taustalla on selän rakenteisiin liittyvä löydös esimerkiksi välilevyn pullistuma tai sen degeneraatio, selkäydinkanavan ahtauma, rasitusmurtuma tai tulehduksellinen sairaus kuten selkärankareuma. Kuitenkin vain 5–10 prosenttia selkäkivuista kuuluu tähän kategoriaan.

2) Epäspesifit selkäkivut jaetaan mekaanisiin selkäkipuihin ja ei-mekaanisiin selkäkipuihin. Suurin osa selkäkipuisista kuuluu tähän kategoriaan.

Ei-mekaanisista selkävaivoista kärsivillä henkilöillä korostuvat psykososiaaliset tekijät selkäkivun yhteydessä. Tällöin aivot ohjaavat kivun säätelyä, mikä heikentää toimintakykyä ja muuttaa keskushermoston kivun käsittelyä sekä aiheuttaa epävakaita kipujaksoja. Toiminnan häiriöihin liittyvät usein hallitsevat psykososiaaliset piirteet, kuten huolestuneisuus, pelko, masennus, kielteiset uskomukset ja erityisesti uskomus kaiken liikkumisen olevan haitallista selän kipuvaiheessa.

Erilaiset passiiviset hoitomuodot eivät juuri auta tähän ryhmään kuuluvia. Tieto kivun luonteesta ja työkalut, joiden avulla keskushermoston kivun säätelyhäiriötä voidaan korjata, auttavat näitä ihmisiä eniten. Omia haitallisia uskomuksia, asenteita ja käyttäytymismalleja voidaan muuttaa, jolloin kipu lievittyy ja toimintakyky paranee.

Mekaaniset selkäkivut jaetaan edelleen liikehäiriöihin ja liikekontrollin häiriöihin. Näissä tilanteissa fysioterapia tarjoaa apua vaivan saamisessa hallintaan.

Liikehäiriölle tyypillistä on selkärangan rajoittunut liike. Liike voi olla rajoittunut ja kivulias yhteen tai useaan liikesuuntaan. Tähän saattaa liittyä suojaava lihasjännitys. Liikehäiriöisen henkilön hoidon tavoite on normaalin kivuttoman liikkeen palauttaminen ja liikkeen pelkoa poistavien tekijöiden kumoaminen. Nämä ihmiset saavat akuuttivaiheessa selkeimmin apua passiivisesta hoidosta kuten nivelten käsittelystä tai pehmytkudoskäsittelyistä.

Fysioterapeutin laatima harjoitteluohjelma auttaa toimintakyvyn palautumisessa ja oireen uusinnan ennaltaehkäisyssä.

Liikekontrollin häiriöllä tarkoitetaan henkilön kykenemättömyyttä kontrolloida selän asentoa joko paikallaan pysyvässä asennossa tai taivutettaessa selkää. Usein kyseessä on rankaa tukevien syvien lihasryhmien heikentynyt toiminta. Kipu voi ilmetä koko selän liikkeen aikana, staattisen kuormituksen aikana tai selän taivutuksen loppuliikeradalla. Koska kipu alkaa tavallisesti asteittain, henkilö ei yleensä tiedosta lisäävänsä itse asennollaan kipua.

Tyypillistä liikekontrollin häiriöille on niiden suuntaspesifisyys, jolloin kipua tuntuu tietyssä liikesuunnassa. Häiriön suunta voi olla yhdistynyt selkärangan eteentaivutukseen, selän taakse ojentamiseen tai sivutaivutukseen ja kiertoliikkeeseen. Kullekin liikekontrollin häiriösuunnalle on olemassa selkärankaan kiinnittyvien lihasten tyypillinen toiminnan heikentyminen tai jännitysmekanismi.

Liikekontrollin häiriön hoitamisen pääkeino on liikehallinnan oppimisen harjoittelu, jota ohjaa fysioterapeutti.