Helsingin Pikku Huopalahdessa sijaitseva korkeatasoinen kuormituslaboratorio mahdollistaa sekä laadukkaiden kuntotestien että kliinisten kuormituskokeiden suorittamisen.
Helsingin Pikku Huopalahdessa sijaitseva korkeatasoinen kuormituslaboratorio mahdollistaa sekä laadukkaiden kuntotestien että kliinisten kuormituskokeiden suorittamisen.
Kuntotestimme soveltuvat kaikille omasta kestävyyskunnostaan ja sen kehittämisestä kiinnostuneille. Kohderyhmäämme kuuluvat tällöin tavoitteellisesti harjoittelevat aktiivikuntoilijat ja kestävyyslajien kilpaurheilijat, joilla harjoittelun kohdentaminen omille yksilöllisille tehoalueilleen on tärkeää. Lääkärintarkastuksella voimme tarvittaessa varmistaa testauksen ja liikuntaohjeiden turvallisuuden.
Palveluitamme kuntotestauksen ja liikuntakelpoisuuden tarkastamisen osalta voivat käyttää omille asiakkailleen liikunta- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset.
Kuntotestaukseen et tarvitse lähetettä. Poikkeuksena ovat liikuntafysiologian ja kliinisen fysiologian tutkimukset, joihin tullaan lähetteellä.
Varaa aika puhelimitse asiakaspalvelumme kautta. Voit myös tiedustella testauksesta laittamalla sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Kuntotestauksia tehdään Pihlajalinna Pikku Huopalahdessa.
Kuntotesteihin voi hakeutua ilman lääkärin lähetettä. Pihlajalinna Pikku Huopalahti noudattaa kuntotestaustoiminnassaan olemassa olevia turvallisuussuosituksia, jolloin osaan testeistä yhdistetään testattavan esitiedoista riippuen myös lääkärintarkastus.
Suora testi, maskitesti, mattotesti, kynnystesti, maksimihapenoton testi, Aerobinen ja anaerobinen kynnys
Pääosin tämän testin kohderyhmänä ovat tavoitteellisesti harjoittelevat, esimerkiksi massatapahtumiin tähtäävät aktiivikuntoilijat sekä kestävyyslajien kilpaurheilijat. Mutta testi soveltuu myös kaikille omasta kestävyyskunnostaan ja sen kehittämisestä kiinnostuneille. Koska testissä tarkkaillaan hengitys- ja verenkierron vasteita nousevaan fyysiseen kuormitukseen, antaa testi myös viitteitä mahdollisesta hengityksen rajoittuneisuudesta. Siksi tämä testi olisi suotavin valinta kuntotestiksi silloin, jos taustalla on jotain hengitysoireita tai –sairauksia.
Testin aikana testattavalta seurataan spiroergometrillä eli hengityskaasuanalysaattorilla hengityksen vasteita nousevaan kuormitukseen, minkä lisäksi kultakin testikuormalta analysoidaan sormenpääverinäytteestä veren laktaattipitoisuus. Sekä hengitys- että laktaattivasteiden perusteella määritetään suomalaisessa kestävyysvalmennuksessa käytetyt aerobinen ja anaerobinen kynnystaso, minkä lisäksi myös maksimiarvot ovat testissä saatavissa.
Testi vastaa muuten suoraa maksimitestiä laktaattikynnysmäärityksin, mutta tässä testissä ei määritetä veren laktaattipitoisuutta sormenpääverinäytteestä. Tällöin aerobinen ja anaerobinen kynnys määritetään hengityskaasujen vasteissa tapahtuvien muutosten perusteella (Ventilaatiokynnykset).
Myös tämän testin kohderyhmänä ovat tavoitteellisesti harjoittelevat, esimerkiksi massatapahtumiin tähtäävät aktiivikuntoilijat sekä varsinkin kestävyyslajien kilpaurheilijat. Testi soveltuu myös omasta kestävyyskunnostaan ja sen kehittämisestä kiinnostuneille. Testissä tarkkaillaan hengitys- ja verenkierron vasteita nousevaan fyysiseen kuormitukseen, jolloin testi antaa myös viitteitä mahdollisesta hengityksen rajoittuneisuudesta. Siksi tämä testi olisi suotavin valinta kuntotestiksi silloin, jos taustalla on jotain hengitysoireita tai -sairauksia.
Kynnystesti, laktaattitesti, tasotesti
Tämän testi on sopivin tilanteissa, joissa halutaan tietää aerobisen ja anaerobisen kynnyksen syke- ja vauhti- tai tehotasot, mutta ei katsota olevan tarpeellista tarkentaa kynnysmäärityksiä hengityskaasumittauksin eikä liikunnan aikana ole mitään hengitysoireita olemassa.
Triathlon-testipaketit koostuvat kahdesta, sekä juoksumatolla että polkupyöräergometrillä tehtävästä testistä, jotka voivat olla joko suoria tai epäsuoria testejä. Harjoittelun kannalta olennaisten kynnystasojen määrittämiseksi epäsuorat testit sisältävät kuitenkin aina laktaattinäytteet. Kehon koostumuksen määritys ja mahdollinen lääkärintarkastus tehdään aina ensimmäisen testin yhteydessä.
Testit olisi suositeltava tehdä muutaman päivän tai viikon välein, mutta haluttaessa ne voidaan kuitenkin suorittaa samankin päivän aikana. Saman päivän aikana tehtävissä testeissä ei testattavan niin toivoessa viedä ensimmäistä testiä maksimikuormitukseen saakka, vaan testi jätetään submaksimaaliselle tasolle.
Tämä testi on käyttökelpoinen silloin, kun on tarpeen arvioida ainoastaan maksimaalinen hapenottokyky sekä sen kuntoluokitus. Tällöin testi antaa yhdessä esitietojen kanssa viitteitä siitä, millainen liikuntaohjelma olisi nykykunnon ylläpitämiselle tai kehittämiselle tarpeellista. Testin perusteella ei voida määrittää ns. kynnystasoja ja siten tarkkoja yksilöllisiä sykerajoja perus-, vauhti- ja maksimikestävyysalueiden harjoittamiseen, vaan suositellut tehotasot perustuvat yleisiin syketasoihin suhteutettuna arvioituun maksimisykkeeseen.
Testi suoritetaan polkupyöräergometrillä, jossa 5 minuutin kevyellä teholla tapahtuvan verryttelyn jälkeen poljetaan nousevalla teholla 3 – 5 kappaletta 4 minuuttia kestäviä kuormia. Kuormien tehotasot valitaan kunkin testattavan kunnon mukaisesti siten, että viimeisellä käytettävällä testikuormalla päästään noin 85 %:n tasolle arvioidusta maksimisuorituskyvystä. Testiä ei siis poljeta uupumukseen saakka.
Tämän testin on käyttökelpoinen silloin, kun on tarpeen arvioida ainoastaan maksimaalinen hapenottokyky sekä sen kuntoluokitus. Kun testi suoritetaan uupumukseen saakka, voidaan myös määrittää maksimisyke. Testi antaa yhdessä esitietojen kanssa viitteitä siitä, millainen liikuntaohjelma olisi nykykunnon ylläpitämiselle tai kehittämiselle tarpeellista. Testin perusteella ei kuitenkaan voida määrittää ns. kynnystasoja ja siten tarkkoja yksilöllisiä sykerajoja perus-, vauhti- ja maksimikestävyysalueiden harjoittamiseen, vaan suositellut tehotasot perustuvat yleisiin syketasoihin suhteutettuna testissä saavutettuun maksimisykkeeseen.
Testi tehdään pääsääntöisesti polkupyöräergometrillä, joskin se on mahdollista tehdä myös juoksumatolla juosten. Jälkimmäisessä tapauksessa, riippuen testattavan juoksun taloudellisuudesta, on maksimaalisen hapenottokyvyn arviointi hieman polkupyöräergometrikuormitusta epätarkempaa. Käytettävät kuormat valitaan kullekin testattavalle yksilöllisesti kuntotasosta riippuen. Itse testissä kunkin kuormaportaan kestoaika on 3 minuuttia ja kuormitusmalli pyritään valitsemaan siten, että kuormia tulisi noin 7–10 kappaletta.
Testien kuormitustapana käytetään joko juoksumattoa tai polkupyöräergometriä. Sauvakävelynä on mahdollista tehdä testi, mikäli asiakas tuo mukanaan omat sauvakävelysauvat. Samoin soutuergometrin käyttö kuormitustapana on mahdollista, mikäli asiakas tuo oman ergometrin mukanaan. Rullasuksilla tai omalla polkupyörällä juoksumatolla tehtävät testit eivät ole mahdollisia
Syketasot ja kynnyssykkeet vaihtelevat kuormitustavan mukaan. Usein puhutaan juoksun kynnyssykkeiden olevan noin 10–15 lyöntiä korkeammalla kuin pyöräilyn kynnyssykkeet, mutta tämä ero on täysin yksilöllistä ja harjoittelusta riippuvaista. Tämän vuoksi kannattaa kuntotestin kuormitustavaksi valita aina lähimpänä omia liikunta- ja harjoitustottumuksia oleva kuormitustapa. Näin ollen puolimaratonille tähtäävän kannattaa tehdä testi juoksumatolla, ja taas pyöräilytapahtumiin tähtäävän kannattaa testi tehdä polkupyöräergometrillä. Palloilulajien harrastajien kohdalla kuormitustavan valinta riippuu siitä, käytetäänkö kestävyyskunnon harjoittelussa enemmän juoksua vai pyöräilyä. Triatlonistien kohdalla testin voi tehdä sillä kuormitustavalla, jota harjoittaa enemmän, joskin on myös perusteita tehdä testi sillä heikommalla kuormitustavalla. Triathlonisteille on tarjolla myös kokonaisuus, jossa on testit niin polkupyöräergometrillä kuin juoksumatolla.
Pihlajalinna Pikku Huopalahdessa on kuntotesteissä käytössä Monark LC-6novo -malli, joka on suunniteltu säädettävyydeltään ja poljintuntumaltaan nimenomaan pyöräilijöiden ja triathlonistien testaukseen. Pyörässä on korkeudeltaan ja stemmiltään portaattomasti säädettävä maantietanko, johon voidaan kiinnittää myös aerotangot. Pyörän polkimet voidaan vaihtaa, Pihlajalinnalla löytyy tällä hetkellä Shimanon SPD-, SPD-SL-, Look Keo- ja varvaskoukkupolkimet. Myös asiakkaan omat, esimerkiksi tehomittauksella varustetut polkimet voidaan vaihtaa testipyörään. Kampia ei sen sijaan pystytä säätämään, vakiokampien pituus on 172,5 mm. Satulan korkeus ja etäisyys ovat säädettävissä portaattomasti, ja tarvittaessa myös satula voidaan vaihtaa asiakkaan omaan satulaan. Tällöin satulan kiinnityskiskojen etäisyyden tulee olla maksimissaan 40 mm.
Maksimitesti tehdään testattavan omalle maksimitasolle saakka, eli käytännössä uupumukseen asti. Testi on kuitenkin mahdollista keskeyttää aikaisemmin testattavan niin halutessa. Samoin testaajan tulee keskeyttää testi, mikäli testivasteiden perusteella on syytä epäillä testin jatkamisen muodostavan testattavalle terveydellisen riskin. Maksimisuorituskykyä selvitettäessä maksimitesti on kuitenkin kaikkein tarkin testimuoto, ja lisäksi Pihlajalinnan testaustoiminnassa kiinnitetään erityistä huomiota maksimitestien turvalliseen ja valvottuun suorittamiseen.
Submaksimitestissä kuormitusta nostetaan tasolle, jossa hengitys lähtee yleensä selvästi kiihtymään, eli käytännössä noin 85 %:n tasolle omasta maksimisuorituskyvystä. Tällöin testi on hieman miellyttävämpi suorittaa kuin maksimitesti, mutta toisaalta testissä vain arvioidaan mahdollinen maksimisuorituskyvyn taso, mikä heikentää jossain määrin testin luotettavuutta maksimitestiin verrattuna.
Suora testi tarkoittaa testiä, joissa hengityskaasut mitataan kuormituksen aikana spiroergometriä käyttäen. Tällöin testattavan kasvojen edessä on testin aikana maski, joka johtaa uloshengitysilman edelleen virtausanturiin. Maskista johdetaan myös kaasunäytteet spiroergometriin. Pihlajalinnan käyttämät maskit ovat siten suunniteltuja, etteivät ne mekaanisesti rajoita hengitystä. Hengityskaasujen mittaaminen eli suora testi on käytännössä ainoa tapa, jolla maksimaalinen hapenottokyky saadaan mitattua, ellei sitten määritetä myös sydämen iskutilavuutta ja valtimo-laskimo-happieroa (a-v O2diff).
Hengityskaasujen kuormitusvasteista voidaan suoran testin avulla aina määrittää ns. ventilaatiokynnykset VT1, VT2 ja mahdollisesti joissakin tapauksissa myös VT3. Suomalaisessa terminologiassa VT1 on yhdistetty aerobiseen kynnykseen ja VT2 anaerobiseen kynnykseen. VT3:n olemassaolosta käydään tällä hetkellä keskustelua, jolloin sen merkitys harjoittelun kannalta on vielä epävarmaa.
Suora testi tehdään pääsääntöisesti maksimitestinä, ellei jotain perustetta jättää testi submaksimaaliselle tasolle ole.
Epäsuora testi tarkoittaa testiä, jossa maksimaalinen hapenottokyky arvioidaan sykkeen ja nousevan kuormitustehon välistä lineaarista yhteyttä hyödyntäen. Tällä tavalla arvioitu maksimaalinen hapenottokyky sisältää suuremmat virhelähteet kuin suoran testin perusteella mitattu maksimaalinen hapenottokyky.
Epäsuora testi voidaan tehdä joko maksimaalisena tai submaksimaalisena testinä. Maksimaalisen hapenottokyvyn, maksimisuorituskyvyn ja maksimisykkeen suhteen maksimitesti on tarkempi kuin submaksimaalinen testi.
Suomalaisessa kestävyysvalmennuksessa on harjoitustasojen määrittämiseksi käytetty vuosikymmeniä termejä aerobinen ja anaerobinen kynnys. Näistä aerobinen kynnys katsotaan peruskestävyysalueen ylärajaksi ja samalla vauhtikestävyysalueen alarajaksi. Vastaavasti anaerobinen kynnys katsotaan vauhtikestävyysalueen ylärajaksi ja samalla maksimikestävyysalueen alarajaksi. Maksimikestävyysalueen ylärajana voidaan pitää maksimaalista hapenottokykyä, minkä jälkeen harjoitusalueissa siirrytään nopeuskestävyysalueelle.
Testaajien yhteisesti sopimien periaatteiden mukaisesti kynnysten määrittämisen tulee perustua testissä mitattuihin laktaatti- ja/tai hengitysvasteisiin. Vaikka julkisuudessa usein esitetään kynnysten olevan joku tietty prosenttiluku maksimisykkeestä tai sykereservistä, ei pelkästään syketasoon tai testin sykevasteeseen perustuvia kynnysmäärityksiä pidetä yksilötasolla riittävän luotettavina. Tällöin syketason perusteella määritetyt kynnystasot voivat johtaa virheellisiin harjoitustehoihin.
Tämänhetkiset Suomessa käytössä olevat kynnysten määrityskriteerit perustuvat LTS:n Fyysisen Kunnon Mittaaminen -kirjassa julkaistuihin ohjeisiin. Pihlajalinnassa käytetään kynnysten määrittämisessä näitä kriteereitä, mutta testiasiakas saa aina tulostensa mukana piirrokset mahdollisia omia kynnysmäärityksiään varten.
Kansainvälisessä kirjallisuudessa kynnyksistä saatetaan käyttää hyvinkin erilaisia termejä. Periaatteessa sormenpääverinäytteestä määritettyjen laktaattiarvojen ja niiden kuormitusvasteiden perusteella pitäisi puhua laktaattikynnyksistä (LT1 ja LT2), ja vastaavasti suoran testin hengityskaasuvasteiden perusteella määritetyistä kynnyksistä pitäisi puhua ventilaatiokynnyksinä (VT1 ja VT2, jossain tilanteissa myös VT3). Usein nämä laktaatti- ja ventilaatiokynnykset ovat löydettävissä hyvinkin lähekkäin, mutta on myös tilanteita, joissa niiden teho- ja syketaso saattaa erota huomattavastikin toisistaan. Pihlajalinnassa voidaan määrittää niin laktaatti- kuin ventilaatiokynnykset, ja niiden molempien arvot voidaan myös ilmoittaa asiakkaan saamissa tuloksissa. Suomessa kuntotestausyhteisössä on sovittu, että perinteiset termit aerobinen ja anaerobinen kynnys viittaavat laktaattikynnyksiin. Tällöin testin perusteella annettavissa harjoitusohjeissa käytetään termejä aerobinen ja anaerobinen kynnys, jotka on johdettu testin ventilaatio- ja laktaattikynnyksistä jälkimmäisiä painottaen. Mikäli testissä ei määritetä laktaattikynnyksiä, johdetaan aerobinen ja anaerobinen kynnys ventilaatiokynnyksistä.
Kuntotestiä ei ole tarkoitettu sairauksien tai oireiden diagnosointiin, vaan kunto-ominaisuuksien määrittämiseen. Mikäli liikunnassa tai urheilussa koetaan esimerkiksi suorituskyvyn selittämätöntä laskua, poikkeuksellisen korkeita syketasoja, äkillistä tajunnan menetystä tai huimausta tai selviä hengitysoireita, kannattaa näissä tapauksissa ensin vasta aika liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolle. Tällöin voidaan selvittää, onko mahdollista tehdä kuntotesti vai olisiko suotavampaa tehdä oireiden selvittämiseksi esimerkiksi kliininen kuormituskoe.
Kuntotestiin ei tarvita lääkärin lähetettä. Kuitenkin testauksen turvallisuuden varmistamiseksi tietyt sairaudet, oireet tai aikaisemman liikunta-aktiivisuuden puute edellyttävät lääkärintarkastusta testauskelpoisuuden varmistamiseksi.
Sydänsairaus, ääreisverisuonten, tai aivoverisuonten sairaus; krooninen keuhkoahtaumatauti, keuhkoastma, keuhkojen välikudoksen sairaus, kystinen fibroosi; diabetes (tyyppi 1 tai 2) tai kilpirauhasen tai munuaisten sairaus.
Kipua tai puristuksen tunnetta rintakehällä, niskassa tai käsissä; hengenahdistusta levossa tai kevyessä kuormituksessa; huimausta tai tajunnan menetystä; nilkkojen turvotusta; rytmihäiriötuntemuksia, sydämen sivuääni.
Viimeisen 3 kuukauden aikana liikuntaa vähemmän kuin 3 kertaa viikossa vähintään 30 minuuttia kerrallaan
Tarvittaessa voidaan lääkärintarkastuksen perusteella tehdä kuntotestin sijasta kliininen kuormituskoe, jolloin voidaan varmistua yllämainituissa tilanteissa liikunnan turvallisuus. Mikäli oman liikunnan yhteydessä tulee epäilyksiä omasta terveydentilasta, poikkeavia oireita tai tuntemuksia ja ajatuksia liikunnan turvallisuudesta, kannattaa kuntotestin sijasta ensisijaisesti varata vastaanottoaika liikuntalääketieteen erikoislääkäriltä.
Liikunta- ja kliinisen fysiologian tutkimuksiin tarvitset lääkärin lähetteen.
Suorituskyvyn kehittäminen edellyttää riittävää elimistön kuormittamista, mutta myös kuormitukseen nähden riittävään palautumista. Tasapainoilu näiden kahden tekijän välillä voi olla haasteellista, sillä kuormittumisessa pitää huomioida esimerkiksi työstä tai koulunkäynnistä tuleva kuormitus. Vastaavasti palautumista voivat heikentää unenlaatuun ja kestoon liittyvät tekijät, sairastelu ja piilevät sairaudet.
Epäiltäessä ylikuormitusta on suotavaa varata ensisijaisesti urheiluklinikalta liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanottoaika sopivien jatkotoimenpiteiden selvittämiseksi. Tällöin liikuntalääketieteen erikoislääkärin johdolla selvitetään urheilijan terveydentila. Yhdessä urheiluklinikan liikuntafysiologin kanssa voidaan tarvittaessa kliinisellä kuormituskokeella tutkia elimistön kuormitusvasteita ja verrata maksimisuorituskykyä aikaisempaan suorituskykyyn. Lisäksi urheilijan harjoittelun sisällöstä saadaan haastattelemalla tietoa.
Mikäli liikunnan yhteydessä esiintyy poikkeavaa hengenahdistusta, tai jos hengitys on tiedostamatta poikkeuksellisen äänekästä, kannattaa tilannetta lähteä selvittämään urheiluklinikan liikuntalääketieteen erikoislääkärin johdolla. Liikuntafysiologian laboratoriomme spiroergometrialaitteistolla pystymme tutkimaan hengityksen rajoittuneisuutta, hengenahdistuksen syitä sekä mahdollista hengityksen vinkunaa rasituksen aikana.
Lääkäreillämme on useiden vuosien kokemus astman diagnosoinnista ja hoidosta. Hoidossa noudatetaan voimassaolevia antidoping-sääntöjä.
Kliininen spiroergometria on kattava hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä kuvaava tutkimus, joka tehdään pääsääntöisesti polkupyöräergometrillä kuormitusta asteittain nostamalla. Tutkimus on hyödyllinen erityisesti sydän- ja keuhkoperäisen hengenahdistuksen erotusdiagnostiikassa, ylirasitusepäilyissä, liikuntakelpoisuuden selvittelyssä sekä työkykyarvioissa. Tutkimus tehdään aina lääkärin lähetteellä.
Tarvittaessa kliiniseen spiroergometriaan voidaan liittää myös liikuntafysiologin palveluita, kuten tutkimuksen perusteella annettavat liikuntaohjeet.
Katso kuntotestauksen hinnasto