Mistä virtsatietulehduksen tunnistaa? Voiko se tarttua, ja voiko sitä ennaltaehkäistä? Lue Pihlajalinnan urologin Mikael Anttisen vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin virtsatieinfektioista.
Virtsarakkotulehduksen oireita ovat virtsan kirvely, tihentynyt virtsaamistarve ja virtsaamisen loppuvaiheessa tuntuva rakon seudun kipu, joka saattaa säteillä ristiselkään. Vanhuksilla äkillinen virtsankarkailu, sekavuus tai virtsaumpi saattavat olla virtsatieinfektion ensioire.
Rajussa akuutissa tulehduksessa virtsa saattaa olla silmin nähden veristä. Tällaisessa tilanteessa kannattaa herkästi virtsarakko tähystää ja poissulkea kasvaimet tulehduksen rauhoituttua antibioottihoidolla. Virtsaputken tulehduksessa kirvely on usein virtsaamisen alussa. Virtsaputkitulehduksissa saattaa myös virtsaputken ulkosuusta valua tulehduseritettä.
Ylävirtsateiden infektioihin liittyvät kuume, kylki- tai yläselkäkipu, munuaisten tärinä tai koputusarkuus ja usein varsinkin vanhuksilla yleisoireita, kuten sekavuutta ja pahoinvointia.
Virtsatieinfektion diagnoosi perustuu kliiniseen taudin kuvaan ja laboratoriolöydöksiin. Puhdas laskettu keskivirtsanäyte on diagnostiikan kulmakivi. Tutkimus sisältää liuskatestin ja bakteeriviljelyn sekä tarvittaessa mikrobilääkeherkkyystutkimuksen. Sukupuolitautia epäiltäessä tutkitaan myös pesemätön ensivirtsanäyte.
Virtsanäytteellä erotellaan, onko oireiden taustalla tulehdustila ilman bakteeria, bakteerin aiheuttama infektio, vai jokin muu syy kuten virtsarakkokivi tai virtsateiden kasvain.
Suurin osa virtsatieinfektioista on potilaan oman suoliston ja välilihan alueen bakteerikannan aiheuttamia; erityisesti naisen uusiutuvissa virtsatieinfektioissa. Varsinkin naisilla virtsatietulehdukset saattavat olla seurauksena yhdynnöistä, mutta tällöinkin taudin aiheuttajat ovat useammin omat kuin partnerin bakteerit. Miehen toistuvien virtsatieinfektioiden taustalla saattaa olla eturauhaskudokseen pesiytyneet bakteerit.
Toisena tautikokonaisuutena ovat sukupuoliteitse tarttuvat infektiot, kuten klamydia ja tippuri.
Infektioalttiuteen vaikuttavat ikä, yleiskunto ja sitä heikentävät sairaudet. Lisäksi virtsateiden rakenteelliset poikkeavuudet saattavat altistaa toistuville virtsatieinfektioille. Juuri näiden altistavien tekijöiden diagnostiikka ja hoito ovat urologiassa keskeistä.
Osa lievistä virtsatietulehduksista paranee ilman mitään erityistä hoitoa päivissä. Usein virtsaoireet ovat kuitenkin niin hankalia, että hakeudutaan lääkärille ja tulehdus hoidetaan antibiootein, koska sillä oireet lievittyvät päivissä.
Rakkotason virtsatietulehduksiin harvoin liittyy kuumetta. Mikäli virtsatieinfektion aikana on kuumetta yli 38 astetta, on todennäköisempää, että infektio on ylävirtsateissä.
Munuaistason tulehduksissa myös verestä mitattavat tulehdusarvot nousevat. Joskus munuaistason tulehduksissa puuttuvat virtsaoireet.
Sukupuolitaudit (mm. klamydia ja tippuri) ovat tarttuvia ja aiheuttavat virtsaputkitulehduksia, jotka saattavat levitä sukuelimiin aiheuttaen vakavampia tulehdustiloja. Virtsarakkotulehdus ei ole sukupuolitauti eikä tulehduksen taustalta usein löydy mitään erityistä syytä. Kylmettymisen tai uimisen ei ole osoitettu lisäävän virtsatietulehdusten riskiä.
Bakteerin aiheuttaman virtsatieinfektion hoidon periaatteena on käyttää mahdollisimman kapeakirjoista antibioottia. Virtsatieinfektioille altistavat tekijät pyritään tunnistamaan ja hoitamaan. Lääkkeettömiin hoitoihin kuuluvat runsas nesteiden käyttö ja virtsan ominaisuuksien muuttaminen, esimerkiksi virtsan happamoittaminen karpalomehulla.
Jos virtsatietulehduksen oireet eivät mene itsestään ohi, varaa aika asiantuntijallemme verkkoajanvarauksesta tai puhelimitse numerosta 010 312 010.