Mikäli lapsella esiintyy toistuvia korvatulehduksia, korvien putkitus voi olla harkinnan arvoinen hoitovaihtoehto. Karoliinan kaksosille tehtiin korvien putkitus Pihlajalinnassa. Karoliina jakaa kokemuksiaan ja kertoo, miten perhe valmistautui toimenpiteeseen, miten se eteni sekä kuinka paljon putkitus paransi heidän arkeaan.
Meidän perheessä on viisivuotiaat kaksoset, joilla alkoi korvatulehduskierre muutama vuosi sitten. Sairastelua ja satunnaisia lasten korvaongelmia oli ollut kaksosilla jo vauva- ja taaperovuonna, mutta päiväkodin aloitus niin sanotusti räjäytti pankin.
Kaksosten isosiskolla korvatulehdukset aiheuttivat selvästi kipua, mutta kaksosilla tulehdus havaittiin usein vasta lääkärikäynnillä, kun olimme menneet lääkäriin vuotavan nenän tai pitkittyneen kuumeen takia. Kun korvatulehdukseen saatiin apu, käytännössä antibioottikuuri, myös muut flunssaoireet katosivat… kunnes tulivat taas nopealla syklillä uudelleen.
Kun kaksosilla oli ollut korvatulehduksia lähes puolet vuoden kuukausista, korvalääkäri ehdotti heille korvien putkitusta. Olin helpottunut ehdotuksesta, koska ajatus jatkuvasta sairastelusta ja lukuisista antibioottikuureista oli toki alkanut jo huolestuttaa. Olin jo myös ehtinyt vähän googlailla etukäteen kokemuksia lasten korvien putkituksesta ja jutella niiden ystävien kanssa, joiden lapsille oli samainen toimenpide tehty aikaisemmin.
Tytöille sovittiin yhteinen putkituspäivä Tampereen Pihlajalinna Koskiklinikan sairaalaan, kun he olivat kolmevuotiaita.
Korvien putkitukseen valmistauduttiin käytännössä niin, että otimme puolisoni kanssa töistä putkituspäivän vapaaksi ja luimme läpi kaikki Pihlajalinnasta tulleet ohjeet.
Lapsille kerrottiin toimenpiteestä Pihlajalinnasta tulleen kirjeen avulla. He saivat siis oman kirjeen Pihlajalinnan ketulta, jossa kettu kertoi lapsentasoisesti, mitä toimenpiteessä tehdään. Tämä oli todella ihana erityinen piirre, joka teki tunteen, että toimenpiteen halutaan olevan lapselle mahdollisimman stressitön kokemus. Alusta asti tuntui sille, että Pihlajalinnassa haluttiin pitää huolta lapsen ja vanhemman sekä fyysisestä että myös henkisestä hyvinvoinnista.
Kun saavuimme sairaalaan, meidät otettiin nimellä vastaan. Ensin lapset pääsivät leikkimään leikkihuoneeseen. Samalla me aikuiset saimme vielä lisätietoa operaatiosta, ja henkilökunta kävi tervehtimässä meitä aikuisia ja pikkupotilaita.
Pienen potilaan odottelu sujui leikin merkeissä ennen toimenpidettä.
Meille aikuisille jännittävin vaihe oli toki lapsen nukutus. Se sujui niin hyvin ja niin lempeästi kuin vain pystyi. Normaalisti toimenpiteessä lasta saa olla mukana saattamassa yksi aikuinen. Saimme pitää lasta sylissä, hänelle luettiin kirjaa ja samalla nukutus tehtiin maskin avulla. Sitten aikuinen sai poistua toimenpidehuoneesta.
Itse korvien putkitus oli hyvin lyhyt toimenpide. Jo lyhyen ajan kuluttua meille tultiin sanomaan, että lapsi alkaa heräillä ja hänen viereensä sai mennä.
Kummallakaan lapsella ei ollut toimenpiteen jälkeen huonovointisuutta tai mitään muutakaan haastetta, ja Pihlajalinnan tarjoamat pillimehut ja eväät menivät hyviin suihin. Ennen kotiinlähtöä korvalääkäri tuli kertomaan vielä operaation kulusta, saimme jatko-ohjeet ja varasimme samalla ajan jälkitarkastukseen.
Putkien kanssa elämä on helpottunut valtavasti. Tytöt ovat joutuneet syömään putkituksen jälkeen vain muutaman lääkekuurin, ja se on tosiaan murto-osa entisestä. Flunssia on tullut vähemmän, ne ovat olleet kestoltaan lyhyempiä ja kaiken lisäksi tulehduksia ei ole tullut enää juurikaan korviin. Kuten lääkäri kerran totesi: “ilmastointi toimii nyt”.
Putkituksesta on kulunut nyt reilu puolitoista vuotta. Toisella tytöllä putki lähti korvasta itsestään ensimmäisen vuoden jälkeen. Toisella lapsista taas putki oli viime lääkärikäynnillä sivuttain ja melkein jo ulkona, joten lääkäri nappasi putken pois.
Vaikka putket eivät enää olekaan sataprosenttisesti paikallaan, on ikä korjannut asiaa niin, ettei tulehduksia korvaan ole enää tullut.
Koko perheelle putkiaika oli helpotus – tytöt saivat olla pitkiä aikoja terveinä ja me aikuiset taas saimme nukkua öitä paremmin, kun lapset eivät enää sairastelleet niin tiheästi.
Putkien ollessa korvassa elämässä ei ole siis juuri mikään muu muuttunut kuin se, että elämänlaatu parani. Toki uidessa piti muistaa laittaa tulpat ja uintipanta päähän, joten se on ehkä ainoa vaiva, joka putkista koitui.
Muille putkitusta harkitseville perheille sanoisin, että vaikka ajatus lapsen nukuttamisesta tai putkitustoimenpiteestä jännittää, ainakin meillä siitä on vain hyvä kokemus.
Toisia perheitä auttaa varmasti se, että saa tutustua toimenpiteen kulkuun ja ohjeistuksiin tarkasti ennen h-hetkeä. Itse ajattelin, että kun luotan lapseni osaavien ammattilaisten käsiin ja pysyn itse rauhallisena, se on paras apu myös lapselle päivän aikana. Pihlajalinnassa tehdään lukuisia korvien putkituksia vuoden aikana, joten luotin lapsemme osaavien ammattilaisten käsiin. Korvien putkituksesta voi lukea lisää täältä.
Jos koet huolta lapsesi korva-asioissa, voi varata ajan korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin vastaanotolle verkkoajanvarauksesta tai puhelimitse numerosta 010 312 010. Lastenlääkäriä voi myös konsultoida korvatulehdusoireista huollettavanasi olevan alle 12-vuotiaan lapsen puolesta nopeasti ilman ajanvarausta Pihlajalinna Terveyssovelluksen Lastenlääkärin chat-palvelussa.
Kirjoittaja on Kolmistaan-blogin Karoliina, joka on jakanut perheensä elämää blogissaan jo 13 vuoden ajan. Nykyään hän asuu uusperheensä kanssa Tampereella ja kirjoittaa perhe-elämän lisäksi naiseudesta, kodista ja hyvinvoinnista.