Nivelrikko (artroosi) on yleisin niveltauti maailmassa. Tauti on ikään sidonnainen, siten se yleistyy iän myötä.
Nivelrikon perimmäinen syy on avoin ns. primaarissa nivelrikossa, joka on yleisempi taudin ilmentyminen. Eräänä syynä on esitetty nivelruston soluväliaineen tavallista nopeampaa hajoamista, jolloin nivelrusto rappeutuu ennen aikojaan. Sekundaarisessa nivelrikossa (harvinaisempi) nivelrikon syy on tiedossa. Tällöin taustalla voi olla esimerkiksi nivelreuma tai murtuman jälkitila. Polvinivelen nivelrikolle on tiedossa vaaratekijöitä kuten naissukupuoli, lihavuus, polven vammat ja raskas niveltä kuormittava liikunta tai fyysinen työ.
Varaa aika polven kipuihin ja vammoihin erikoistuneelle asiantuntijalle
Polven nivelrikossa tyypillisenä oireena on ilman vammaa alkanut kipu, joka useimmiten paikantuu polven sisäsyrjälle. Alkuvaiheessa kipua esiintyy lähinnä rasitukseen liittyen. Taudin hankaloituessa särkyä esiintyy myös levossa kuten nukkuessa. Polvinivelen turvottelu on tavanomaista nivelrikolle.
Polvinivelessä voi esiintyä liikevajetta koukistuksen tai ojennuksen suhteen ja polveen voi kehittyä virheasento (pihtipolvisuus eli valgusasento tai länkisäärisyys eli varusasento).
Nivelrikko voi johtaa elämänlaadun heikentymiseen rajoittamalla liikuntakykyä tai huonontamalla unen laatua pitkällä aikavälillä. Nivelrikolle on tyypillistä oireilun fluktuaatio eli potilaalla voi olla aika ajoin pitkiä oireettomia jaksoja ennen oireilun lisääntymistä.
Nivelrikon toteaminen perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja röntgenkuvan löydökseen. Potilaan kertoman oirekuvauksen ja iän perusteella herää epäily nivelrikosta. Diagnoosi varmistetaan kliinisen tutkimuksen jälkeen röntgenkuvauksella, jossa polvinivel kuvataan seisten kahdesta suunnasta (etu-taka- ja sivukuva). Röntgenkuvassa nivelrikolle tyypillistä on mm. nivelraon kaventuminen ja ”luunokat”.
Röntgenkuvan löydös ei kuitenkaan aina korreloi potilaan oirekuvaan. Toisilla radiologinen nivelrikko voi olla varsin hankala, mutta potilaan subjektiivinen oireilu on kuitenkin vähäistä ja toiminnallinen tilanne on siten hyvä. Toisaalta tilanne voi olla päinvastoin. Magneettikuvausta ei yleensä tarvita. Sitä käytetään lähinnä muiden syiden poissulkuun.
Nivelrikon hoito valitaan yksilöllisesti huomioiden oireilun vaikeusaste potilaalla, sairauden kesto ja potilaan ikä ym. Hoidon tavoitteena on kivun hallinta ja lievittäminen sekä toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen. Hoito on suurimmalta osin ei-leikkauksellista eli konservatiivista pyrkien viivästyttämään tekonivelleikkausta mahdollisimman pitkään. Tekonivelleikkaus on hyvä vaihtoehto yli 60-vuotiaille, joilla on todettu oireileva nivelrikko sekä kliinisesti että radiologisesti.
Konservatiivinen hoito koostuu monesta tekijästä ja näiden yhdistelmistä. Kipulääkityksellä, jonka perustana on parasetamoli, pyritään vähentämään kipua ja siten parantamaan potilaan toimintakykyä. Säännöllisestä monimuotoisesta (kuntosali, kävely, uinti, venyttely ym.) terapeuttisesta harjoittelusta ja liikunnasta sekä ryhmissä että yksinään on vahvaa tutkimusnäyttöä nivelrikon oireilun suhteen. Ennen leikkausta tapahtuva harjoittelu edistää myös leikkauksesta kuntoutumista. Painon pudotus vähentää selkeästi polven nivelrikosta aiheutuvaa oireilua, siten ylipainoon kannattaa kiinnittää huomiota. Nivelen pistoshoidoista, glukokortikoidi- ja hyaluronaattivalmisteet, on apua osalle potilaista. Polvituet ja apuvälineet voivat lievittää oireilua ja ylläpitää toimintakykyä.
Tekonivelleikkaus on aiheellinen, jos nivelrikosta aiheutuva kipu ei ole muutoin hallittavissa tai potilaalla on olennaisesti toimintakykyyn vaikuttava liikevajaus tai virheasento. Potilaan oma aktiivisuus leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen on ensiarvoisen tärkeää, jotta leikkauksesta toipuu hyvin. Leikkauksen jälkeen toimintakyvyn palautuminen vie yleensä ½ - 1 vuoden ajan. Suomessa tehtiin vuonna 2016 yhteensä 12 251 polven tekonivelen ensileikkausta.
Tämä Petri Venesmaan (LT, Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri) kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suur-Jyväskylän Lehdessä.