Lapsuuden lääkärikäyntien muistijäljet voivat vaikuttaa pitkään

Lapsen lääkärikäynti alkaa lääkärikeskuksen odotustilasta. Kahden lapsen äiti Suvi toteaa, että lääkärin tulisi noutaa kaikenikäiset lapset heidän omalla nimellään. Hänestä on hyvä, että pienimmille potilaille tarjotaan heti jotain kiinnostavaa näperrettävää, kuten peliä tai muuta lelua.

Hyvä lastenlääkäri jättää kiireen tunteen vastaanotto-oven ulkopuolelle. Mitä sujuvampi ja positiivisempi lääkärikokemus on pienelle, sitä helpompia käynnit ovat tulevaisuudessa kaikille osapuolille.

”Lääkärin tulee asettua lapsen tasolle ja olla empaattinen. Pitää muistaa, että lapsi ei välttämättä ymmärrä, miksi vieras aikuinen tulee niin lähelle. Lapsi saattaa myös ihmetellä lääkärin välineitä ja tavaroita”, Suvi sanoo.

Suvin kaksivuotias poika lähtee lääkäriin aina mielellään.

”Pihlajalinna Koskiklinikalla sekä lastenlääkärit että korvalääkärit ovat palvelleet meitä niin, ettei lapselle ole jäänyt lääkärikammoa, vaikka on muun muassa otettu verinäytettä, putkitettu ja nukutettu”, Suvi sanoo.

Kun lapselta itseltään kysyy, mitä lääkärikäynneistä on jäänyt mieleen, vastausta ei tarvitse miettiä pitkään.

”Makutikku!” hän huokaa.

”Jep, korva-, nenä- ja kurkkulääkärimme antaa valita makutikun eri väreistä. Valinta oli ilmeisesti vaikea, kun kaikki niistä olivat niin houkuttelevan näköisiä”, Suvi naurahtaa.

Hyviä neuvoja ja hymyä

Katjan 11- ja 14-vuotiaat lapset käsittelivät hyvän lääkärin ominaisuuksia erilaisista näkökulmista.

”Vanhemman tyttäreni mukaan hyvä lääkäri on sellainen, joka osaa antaa hyviä neuvoja. Nuorempi analysoi elämänsä lääkärikäyntejä syvällisemmin ja piti tärkeänä sitä, että lääkäri antaa monipuolisesti ohjeita. Hän painotti, että lääkärin tulee olla kriittinen henkilö”, Katja kertoo.

Katjan molempien lasten mielestä on normaalia, että lääkärit ovat erilaisia, sillä ovathan kaikki ihmiset erilaisia. Lääkäri ei saisi kuitenkaan olla liian vakava. Vastaanotolla olisi kiva nähdä myös lääkärin hymyilevän.

Vanhempana Katjalle on tärkeää se, että lääkäri ottaa lapsen kehitystason huomioon oireista ja niiden hoidosta keskustellessa.

”Viimeksi olin lääkärissä 14-vuotiaan lapseni kanssa, ja oikein havahduin siihen, miten hienosti lääkäri osasi jättää minut sopivasti taustalle. Kun lääkäri oli keskustellut lapsen kanssa, hän pysähtyi kertaamaan asian lyhyemmin minulle, mikä tuntui todella luontevalta. Vanhempien lasten kanssa lääkärikäynneillä aikuisen kannattaakin muistaa itse pidättäytyä tarvittaessa sekä olla puuttumatta hoitotilanteeseen”, Katja sanoo.

Kun Katjan lapset olivat pienempiä, korostui lastenlääkäreissä erityisesti yksi tärkeä ominaisuus.

”Ripeys. Pienelle lapselle ei ehkä kannata turhaan käydä kaikkia toimenpiteiden vaiheita hitaasti läpi, vaan tehdä tarvittavat asiat varmalla otteella. Ja jos aikuiselta odotetaan jonkinlaista apua toimenpidettä hoitaessa, lääkärin tulee antaa aikuiselle selkeät ohjeet.”

Myös avoimuus on tärkeää. Jos lääkäri tietää, että joku toimenpide saattaa tuntua ikävältä, ei sitä kannata etukäteen peitellä.

”Tästä minulla on esimerkki nuoremman lapseni kanssa Pihlajalinna Koskiklinikalta. Lääkärin piti polttaa verisuonta lapsen nenästä, ja hän pohjusti tilanteen juuri sen ikäiselle lapselle sopivasti. Hän kertoi, että hetken voi hieman sattua, muttei pelotellut liikaa. Toimenpiteen jälkeen lapsi sanoi itse, ettei se ollut lainkaan kamalaa.”

Katja huomauttaa, että lapselle lääkärikäynneistä jää usein päällimmäisenä mieleen tavallaan epäolennaiset asiat ja pienet yksityiskohdat.

”Kun lapseni sain polvensa tähystyksen jälkeen Pihlajalinnan kettu -avaimenperän ja se jäi vahingossa lääkärikeskukseen, siitä olikin ehtinyt tulla hänelle jo niin tärkeä juttu, että se piti jälkeenpäin sieltä hakea. Kaikki vastaavat tarrat ja muut jutut ovat siis oikeasti tärkeitä.”

Tilaa omille tunteille

Minna, 24, on sairastanut astmaa taaperoikäisestä asti. Astmansa vuoksi hän käynyt samalla lastenallergologilla Pihlajalinna Koskiklinikalla kaksivuotiaasta lähtien. Muistikuvat lapsuuden lääkärikäynteihin liittyvät enemmän leikkeihin odotustilassa kuin itse lääkärin vastaanottoon.

”Lääkärini on ottanut minut vastaan aina samassa huoneessa, joten odotusaula on tullut tutuksi. Lapsena lääkäriä odottaessa sai piirrellä, sen muistan hyvin. Mitään pelkotiloja tai muita traumaattisia hetkiä en muista”, Minna sanoo.

Pitkän hoitosuhteen aikana asioita ja oireita on tarkasteltu kokonaisvaltaisesti.

”Nyt aikuisemmalla iällä lääkärini Koskiklinikalla on hoitanut astmani lisäksi myös refluksioireita, kun näissä kahdessa asiassa havaittiin yhteys. Ja vaikka sillä ei tavallaan ole väliä, muistaako lääkäri esimerkiksi sen, mitä opiskelen, niin kyllähän siitä tulee huomioitu tunne, kun hän kyselee kuulumisia henkilökohtaisella tasolla”, Minna pohtii.

Minnan ollessa lapsi hänen astmansa vaati jatkuvaa seurantaa ja jopa yöpymisjaksoja sairaalassa. Hänen kasvaessaan astma tasoittui lääkityksen avulla, mutta alkoi taas viitisen vuotta sitten pahentua. Tällä hetkellä Minna käy kontrollikäynneillä Pihlajalinna Koskiklinikalla kaksi kertaa vuodessa. Viimeisin lääkärikäynti hoidettiin etävastaanottona.

Yksi näkökulma hyvän lastenlääkärin ominaisuuksia tarkastellessa on myös Minnan mukaan se, miten lääkäri ottaa huomioon lapsen ja tämän mukana olevan vanhemman.

”Äiti kävi mukana lääkärireissuilla kanssani siihen asti, kunnes aloitin lukion. Se toi tiettyä turvaa”, Minna sanoo. ”Lääkärin tulee kuitenkin huomioida vastaanotolla molemmat, lapsen ikä muistaen. Ja vanhemman tulee antaa lapselle tilaa kokea omia tunteita sairastamisestaan.”