Jalkapöydän vamma kuntoon
Jalkapöydän luiden luutuminen voi kestää, mutta leikkaushoitoa ei välttämättä tarvita. Sen oppi potilaana viime vuonna ollut Mira Sippola.
- toukokuuta 2018
Sen elokuisen työmatkan porilainen Mira Sippola muistaa vielä pitkään. Rakennustyömaa oli sulkenut tavanomaisen reitin työpaikalle, joten Sippola valitsi itselleen entuudestaan tuntemattomat portaat. Niissä hän otti yhden harha-askeleen ja kompastui.
Jalkapöydässä kipu ei alkanut heti. Työtovereidensa avustamana Sippola pääsi ylös, ja kollegat auttoivat naisen läheiselle terveysasemalle.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt hajosi polvi, jossa minulla on tekonivel. Istuessani jalassa ei tuntunut kipua. Kun yritin kävellä, ymmärsin jotakin sattuneen. Kompuroidessani loukkasin myös sormeni, Sippola muistelee.
Lääkäri kuvasi Sippolan jalan ja antoi vähäsanaisen tuomionsa: se pitäisi laittaa kipsiin, ja Sippola saisi kävellä seuraavat kuusi viikkoa kepeillä.
Erikoistuminen asiakaspalvelun ytimessä
Kesä vaihtui syksyksi, mutta Sippolan jalka oli edelleen kipeä, turvonnut ja jäykkä. Röntgenkuvissa näkyi, ettei jalkapöytä ollut vieläkään luutunut.
Sippolan tapausta konsultoinut ortopedi arvioi, että jalka vaatisi leikkaushoitoa. Kun vakuutusyhtiö sai maksusitoumuspyynnön koskien jalan jatkotutkimuksia, ohjattiin Sippola Tampereen Pohjola Sairaalaan, nykyiseen Pihlajalinna Kelloporttiin.
Siellä Sippola tapasi nilkan ja jalkaterän vammoihin erikoistuneen ortopedi Heikki-Jussi Laineen. Ennen Tampereen-matkaa Sippolan kipsi oli vaihtunut kipsikenkään. Vaikka Sippola oli jo ottanut ensimmäiset askeleet kipsikengän turvin, hän käytti silti päivittäin keppejä.
– Jalkani kuvattiin uudestaan. Heikki-Jussi katsoi kuvat ja käski lopettaa kepeillä kävelemisen heti.
Myös leikkaushoitoa hän piti turhana. Hänen mukaansa parasta olisi se, että alkaisin taas varata painoa koko jalalle, Sippola muistelee kokemaansa hämmennystä ja sen jälkeen seurannutta helpotusta.
Laineelle tarina on tuttu. Hänen vastanotolleen saapuu Sippolan kaltaisia potilaita muutama vuodessa. Laine sanoo, että jalkapöydän luiden vammoista merkittävä osa paranee ilman leikkaushoitoa eikä välttämättä kipsiäkään tarvita.
– Ne eivät nopeuta paranemista, Laine perustelee.
Sippolan jalka oli Laineen mukaan niin hyvin luutumassa, ettei hän nähnyt mitään syytä tervehtymistä hidastavalle leikkaukselle. Tärkeintä oli saada Sippola käyttämään jalkaansa mahdollisimman paljon.
– Yksi syy sille, miksi liian hätäisiä arvioita annetaan, on tiedon puute. Sen vuoksi on tärkeää, että potilaat pääsevät juuri kyseisen alueen vammoihin erikoistuneille lääkäreille, Laine painottaa.
Hänen mukaansa erikoistuminen on osa asiakaskokemusta ja -palvelua. Tämä näkyy siinä, että lääkärit ohjaavat potilaita tarvittaessa toisen erikoislääkärin tai asiantuntijan vastaanotolle, jotta paras apu löytyisi.
Tarkkaa ja paneutuvaa hoitoa
Nopea palvelu. Se on asia, joka on jäänyt erityisesti Sippolan mieleen.
– Hyvä, kun olen ehtinyt istua penkkiin odotushuoneessa, kun on jo kutsuttu sisään, hän luonnehtii.
Lisäksi Sippola kiittelee asiantuntevaa ja perusteellista hoitoa. Laineen paneutuminen ja tarkka opastus jalan kuntouttamiseksi vakuuttivat hänet.
– Minun ei tarvinnut kuntouttaa jalkaani fysioterapialla. Heikki-Jussi antoi niin hyvät ja perusteelliset ohjeet ensimmäisellä tapaamisellamme, että olen pystynyt kuntouttamaan jalkani kuntoon itsenäisesti. On hienoa, kun lääkäri osoittaa kiinnostuksena ja paneutumisensa, Sippola kehuu.
Laine kertoo arvioivansa tapauskohtaisesti sen, millaiset kuntoutustarpeet potilailla ovat. Fysioterapeutin rooli on merkittävä silloin, kun kyse on pitkittyneestä ongelmasta tai leikkauksen jälkeisestä kuntoutuksesta, jolloin tarvitaan yleensä viikoittaista valmennusta, hän painottaa.
– On kuitenkin muistettava, ettei kaikkia jalkapöydän murtumia voida hoitaa samalla tavalla. Tietyt jalan murtumat ja vammat vaativat aina leikkaushoitoa.
Esimerkiksi jalkaholvin rakenteen rikkova murtuma vaatii täysin erilaista hoitoa kuin tämä Miran vamma, Laine muistuttaa.
Tärkeimpänä jalkapöytävammojen hoidossa Laine pitää sitä, että potilas oppii vamman jälkeen kävelemään jalalla oikein. Lisäksi kuntoutusjakson tarkoituksena nilkan liikeradan palauttaminen ja liikkuvuuden parantaminen sekä pohjelihasten aktivointi. Potilas tarvitsee myös rohkaisua ja opastusta kuormituksen lisäämisen harjoittamisessa.
Teksti: Virvamaria Toikka