Matkalla äärirajoilla – erikoislääkäri Heikki Karinen tuntee matkailijan terveyden

Vuoristokaupunkeihin matkustavalle saattaa tulla yllätyksenä, että lennon jälkeen iskee yllättävä pahoinvointi ja päänsärky. Pitäisikö oireista huolestua? Olisiko niitä voinut ennaltaehkäistä? Näihin kysymyksiin tietää vastauksen Pihlajalinnan erikoislääkäri Heikki Karinen.

Karinen ei ole ainoastaan tutkinut matkailuun liittyviä sairauksia ja niiden hoitoa, vaan hän on myös retkeillyt itse ääriolosuhteissa Himalajalta Etelänavalle ja aavikoille lukuisten retkikuntien mukana.

– Jos matkustaa lentäen yli 2 500 metrin korkeuteen, vaikkapa Tiibetin Lhasaan tai Bolivian La Paziin, saattaa sairastua vuoristotautiin. Vuoristotauti johtuu hapenpuutteesta. Kun korkeus kasvaa nopeasti, elimistö ei ehdi sopeutua, aiheesta väitellyt Karinen kertoo.

Vuoristotaudissa aivoihin ja keuhkoihin alkaa kertyä nestettä, ja oireina voi tulla pahoinvointia ja päänsärkyä. Vakavimmillaan tauti voi aiheuttaa aivoödeemaa eli aivoturvotusta tai johtaa jopa kuolemaan.

Kaikille vuoristotautia ei tule. Jos vakavampia oireita tulee, ainoa hoitomuoto on alas laskeutuminen mahdollisimman nopeasti, koska lääkehoidon mahdollisuudet ovat rajalliset. Entäpä miten sairastumista voisi ennaltaehkäistä?

Karisen mukaan parasta olisi, että korkealle nousisi hitaammin, 300–500 metriä päivässä. Jos hitaampi nousu ei ole mahdollista, matkan alkupuolelle ei kannata suunnitella liikaa ohjelmaa siltä varalta, että oireita tulee.

Kohteessa retket kannattaa suunnitella niin, että korkeusvaihtelut ovat maltillisia ja niitä ei tule liian tiuhaan. Tästä hän on puhunut muun muassa matkanjärjestäjille, jotka vetävät ryhmäretkiä seikkailukohteisiin.

Laskuvarjojääkäreiden retkiä ja ultramaratoneja

Suurelle yleisölle Karinen on tullut tutuksi Huippujengi-TV-ohjelman lääkärinä. Miten Karinen on päätynyt retkeilyohjelmiin ja ääriolosuhteita uhmaavien retkikuntien lääkäriksi?

– Retkeilyä olen harrastanut jo natiaisena. 1980-luvulla aloin harrastaa ylävuoristokiipeilyä ja kiipesin Nepalissa 6 000–7 000 metrin korkuisille vuorille.

Varuskunnan päällikkölääkärin työ Ilmavoimissa 2000-luvun alussa vei Karisen vielä korkeampiin maisemiin. Häntä pyydettiin mukaan Laskuvarjojääkärikillan Alaskan-retkikuntaan.

– Laadin retkelle toimintasuunnitelman vuoristotaudin ennaltaehkäisemiseksi. Suunnitelman avulla 34 hengen ryhmä pääsi huipulle 6 200 metrin korkeuteen. Ainoastaan muutama sai vuoristotaudin oireita, ja nekin olivat lieviä, Karinen kertoo.

Sittemmin Karinen on ollut mukana lukuisissa retkikunnissa ja käynyt muun muassa Etelänavalla, Etelämantereella sekä kaksi kertaa Mount Everestillä. Hän tekee jatkuvasti myös tutkimusta, kouluttaa sekä julkaisee kirjoja matkailijoiden terveydestä.

Viime vuosina Karinen on tutkinut siitä, miten ennaltaehkäistä sairauksia kuumissa oloissa. Hän on vienyt työnsä myös käytännön tasolle ja juossut 250 kilometrin pituisia ultramaratoneja aavikolla 10 kilon reppu selässä: Omanissa kaksi kertaa ja kerran Marokossa, jossa järjestettävää aavikkojuoksua sanotaan maailman vaativimmaksi.

Mistä kaikki innostus ja harrastuneisuus? Karinen sanoo, että kirjaviisautta ei voi olla liikaa, mutta samalla on tärkeää hakea näppituntumaa siihen, miten ihmiset reagoivat eri tilanteissa ja erilaisissa ympäristöissä.

– Eräällä retkellä Pohjoisnavalla hiihtoretkikunnan jäsen sai kolme litraa kiehuvaa vettä syliinsä. En itse ollut mukana, mutta annoin ensiapuohjeet puhelimitse. Kolme viikkoa myöhemmin kyseinen hiihtäjä oli muun joukkueen kanssa perillä Pohjoisnavalla. Ilman apuani hiihto olisi loppunut lyhyeen ja kaveri olisi jouduttu evakuoimaan.

Kariselle tulee säännöllisesti yhteydenottoja maailmalta: häneltä pyydetään neuvoja ensiapuun, turvallisuuteen ja lääkintään.

– Jos ei ole itse käynyt Himalajan alueella eikä tunne alueen fasiliteetteja, on vaikeaa neuvoa, miten toimia ja keneen esimerkiksi ottaa yhteyttä haastavissa tilanteissa, hän toteaa.

Maltti on valttia matkan suunnittelussa

Matkailukohteet ovat monipuolistuneet viime vuosikymmeninä: Kanarian saaret ei ole enää ainoa matkakohde, ja extreme-matkailu on monille keino testata omia rajojaan. Siksi perinteinen turistiripuli ei myöskään ole enää ainoa vaiva, josta matkailijat kärsivät.

Kysytäänkö Heikki Kariselta vastaanotolla nykyään erilaisia asioita kuin vaikkapa 20 vuotta sitten?

– Nykyään suomalaiset tekevät paljon matkoja esimerkiksi Kilimanjarolle, joten aiempaa useampi sairastuu vuoristotautiin. Onneksi matkanjärjestäjät osaavat jo ottaa terveysseikat huomioon seikkailuretkien suunnittelussa. Tein ensimmäisen tutkimukseni siitä, kuinka moni Himalajan nopeiden retkien osallistujista sairastuu vuoristotautiin. Tulos oli hurjat 75 prosenttia. Tutkimustulosten seurauksena matkatoimistot ottivat valikoimiinsa myös hitaampia retkiä, joilla aivoödeeman riski on pienempi.

Seikkailumatkojen järjestäjät osaavat siis ottaa terveysseikat huomioon. Entä mitä neuvoja Karinen antaisi omatoimimatkailijoille?

– Pääsääntönä sanoisin, että mitä aiemmin varautuu, sitä parempi. Muistan, kun jokin aika sitten matkatoimistot myivät äkkilähtöjä Gambiaan. Maahan matkusti lentokonelasteittain suomalaisia puolen päivän varoitusajalla, ja parikymmentä matkailijaa sairastui malariaan. Jos varaa äkkilähdön, kannattaa lentokentälle suunnata lääkärin vastaanoton kautta, jotta perusasiat eli esimerkiksi malarialääkitys saadaan kuntoon.

Tietoa omaan matkakohteeseen suositeltavista rokotuksista saa omalta lääkäriltä, sairaanhoitajan rokotusvastaanotolta tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Matkailijan terveysoppaasta.

Lisäksi Karinen muistuttaa, että myös ulkomaan työkomennukset ovat lisääntyneet. Hän peräänkuuluttaakin työterveyshuollon roolia tiedon välittäjänä. On tärkeää, että työntekijöiden rokotukset ovat voimassa ja että heillä on tiedot tarvittavista lääkityksistä pikakomennusten varalta.

Voivatko terveydelliset seikat olla esteenä seikkailumatkalle vaikkapa vuoristoon?

– Esteeksi voivat koitua sairaudet, jotka aktivoituvat tai pahenevat hapenpuutteesta. Tällaisia ovat esimerkiksi vaikea-asteinen sepelvaltimotauti tai keuhkoahtaumatauti. Diabetes tai astma eivät ole esteenä haastavallekaan matkalle, kunhan ne ovat tasapainossa. On tärkeää myös konsultoida lääkäriä ennen reissua siitä, miten sairautta hoidetaan matkan aikana.

Entä onko jotain kohteita, joihin matkustamista Karinen ei suosittele?

– Suurimpia esteitä ovat ihmisten luomat esteet, esimerkiksi poliittinen epävakaus, ei siis niinkään luonto. Terveydellisistä syistä suosittelen välttämään Kongon itäosia, joissa voi saada Ebola-tartunnan. Jos oma reissukohde mietityttää terveyden näkökulmasta, kannattaa tulla lääkärin vastaanotolle, hän rohkaisee.

---

Heikki Karinen

• Lääketieteen ja kirurgian tohtori ja työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri; lisäksi kansainvälinen Fellow of the Academy of Wilderness Medicine -tutkinto, sotilaslääketieteen erityispätevyys ja ilmailu- ja rautatielääkärin viranomaisvaltuudet
• Ollut lääkärinä suomalaisessa Huippujengi-ohjelmassa ja amerikkalaisessa Ultimate Expedition -ohjelmassa
• Julkaissut lukuisia tutkimuksia sekä kirjoittanut kaksi kirjaa matkailijoille: Kaukomatkailijan lääkintähuolto ja ensiapu (2000) sekä Selviydy äärioloissa (2018, yhdessä eräkirjailija Juha Jormanaisen kanssa)
• Ottaa vastaan Pihlajalinna Villilässä Tampereella. Karinen hoitaa niin turisteja kuin extreme-matkailijoita rokotuksissa ja lääkityksissä ja antaa neuvontaa mm. matkalääkepakkauksista ja matkan aikaisesta itsehoidosta. Karisen vastaanotolle voi tulla myös yleisissä terveysasioissa, työterveysasioissa ja lentolupakirja-asioissa.

---

Pihlajalinnasta saa matkailijan rokotukset myös sairaanhoitajan rokotusvastaanotolta.