Punainen kipsi ja lämmintä kaakaota

Oululaisen Maisa Repolan puhelin soi kesken työpäivän helmikuussa. Soittaja oli koulun terveydenhoitaja. Hän kertoi, että Maisan tytär Minja on loukannut välitunnilla kätensä.

− Pelästyin niin kuin varmasti jokainen äiti, jos kuulee lapselleen sattuneen tapaturman. Lupasin lähteä hakemaan Minjan koulusta saman tien ja viedä hänet lähiterveysasemalle, vaikka kyyti olisi järjestynyt myös koulusta.

Koululla Maisa saattoi huokaista: tyttären oikea käsi oli kipeä, mutta akuuttia hätää ei ollut. Minja kertoi tehneensä luokkakavereidensa kanssa cheerleader-nostoja ja tippuneensa ihmispyramidin päältä, jolloin käsi oli jäänyt hänen vartalonsa alle. Käsi toimi, mutta sitä särki.

Äidin helpotus

Minja oli mennyt putoamisensa jälkeen näyttämään kättä terveydenhoitajalle, joka oli varmuuden vuoksi soittanut asiasta lähiterveysasemalle. Sieltä oli suositeltu käden näyttämistä vastaanotolla. Puhelun jälkeen terveydenhoitaja oli soittanut Minjan äidille.

Koska käynnissä oli pahin influenssa-aika, lähiterveysasemalla oli ruuhka. Maisa päätti tämän takia soittaa vakuutusyhtiöön ja kysyä, korvaisiko perheen tapaturmavakuutus yksityisen hoidon. Myöntävän vastauksen saatuaan hän otti yhteyttä Pihlajalinnaan.

− Minja oli koko ajan reipas, mutta olin helpottunut, kun meille järjestyi saman tien aika erikoislääkärille. Olimme jo vajaan puolen tunnin päästä soitostani vastaanotolla.

Hiihtolomaksi kuntoon

Erikoislääkäri Martti Lakovaara tutki käden. Kädestä otettiin myös röntgenkuvat, joissa selvisi, että käden värttinäluun pää on murtunut. Vaiva vaati kipsauksen.

Lääkintävahtimestari Jukka Ylitalo antoi Minjan valita kipsinsä värin. Hän kertoi koululaiselle kipsatessaan leppoisasti koko ajan, mitä kädelle tehdään ja miksi kipsiä tarvitaan.

− Pihlajalinnan palvelu oli ykkösluokkaa. Minjalle oli iso asia, että hän sai valita kipsin väriksi kirkkaanpunaisen. Hän on muistellut myös, kuinka hienoa oli, kun ennen röntgeniä sai lämmintä kaakaota.

Minjan hoidon laskut lähtivät Pihlajalinnasta suoraan vakuutusyhtiöön. Lääkärikäyntiin, röntgeniin ja kipsaukseen kului kaikkiaan aikaa alle tunti.

Minja piti kädessään kipsiä kolme viikkoa eli hiihtolomansa alkuun saakka. Hiihtolomalla hän kuntoutti kättä ahkerasti tekemällä esimerkiksi nyrkitysharjoituksia. Isoin asia Minjalle oli, että käsi ehti parantua ja laskettelu perheen hiihtolomareissulla onnistui normaalisti.

− Nyt Minjan käsi toimii jo normaalisti, ja sillä pystyy koulussa kantamaan tavalliseen tapaan esimerkiksi lounastarjottimen ja kirjoittamaan. Pääsimme sittenkin säikähdyksellä, Maisa toteaa.

Teksti: Tiina Laaninen

Juttu on julkaistu alun perin Pihlajalinnan Oulun-asiakaslehdessä.