Kantapäähän sattuu astuessa, polvi on kipeä tai selkä oireilee? Moni urheileva lapsi ja nuori kärsii rasitusvammasta, joka olisi mahdollista välttää.
Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Lauri Alangon mukaan noin puolet urheilevien lasten ja nuorten liikuntavammoista johtuu liiallisesta rasituksesta.
– Yksipuolinen ja liian kuormittava harjoittelu altistaa rasitusvammoille. Samoin varhainen erikoistuminen johonkin tiettyyn lajiin, Alanko sanoo.
Kun nykylasten äidit ja isät olivat pieniä, moni sai arkiliikuntaa kuin huomaamatta: koulumatka kuljettiin usein itse, iltapäivällä lähialueen lapset kokoontuivat pelaamaan pihafutista tai seikkailemaan metsään. Talvella luisteltiin tai hiihdettiin, kesällä saatettiin tarttua pesäpallomailaan tai pyöräillä uimaan.
– Omatoiminen liikkuminen on nykyään monella lapsella hyvin vähäistä tai se puuttuu miltei kokonaan, Alanko sanoo. Hänen mukaansa juuri tällaista liikkumista kasvuikäinen tarvitsisi mahdollisten ohjattujen liikuntaharrastusten rinnalle.
– Lapsia ei pidä suojella liikaa, esimerkiksi kallioilla tai metsässä juokseminen kehittää motoriikkaa ja myös puuhun kiipeäminen on hyvää arkiliikuntaa.
Ohjatuissa harrastuksissa on tärkeää, ettei harjoittelu painotu vain yhteen lajiin, vaan säilyy monipuolisena ja sisältää vaihtelevuutta.
– Junioriurheilun tärkein tehtävä on olla hauskaa. Varhaisesta erikoistumisesta ei tuloksellisestikaan ole osoitettu olevan hyötyä, pikemminkin haittaa.
Alangon mukaan esimerkiksi Bundesliigan pelaajat valitsevat ykköslajikseen jalkapallon keskimäärin 15-vuotiaina.
– Hyvä valmentaja ei vauhtisokeudu, vaan osaa esimerkiksi kasvupysähdyksen aikana vähentää lajinomaista harjoittelua ja lisätä vastaavasti liikkuvuustreeniä.
Rasitusvamma ei synny hetkessä, vaan pitkän ajan kuluessa, kun kudoksen kestokyky ylittää siihen kohdistuvan rasituksen. Rasituksen lisäksi vamman syntymiseen voivat vaikuttaa geneettiset tekijät sekä lapsen kasvu- ja kehitysvaihe. Tämän takia on mahdotonta ennustaa, kenelle vaikkapa salibandy- tai voimistelujoukkueesta tulee rasitusvamma.
– Selvä hälytysmerkki joukkueen aikuisille toimijoille on se, jos useampi saa rasitusvamman. Tällöin treenauksessa on todennäköisesti jotakin pielessä, Alanko sanoo.
Moni jalkapalloa, suunnistusta tai esimerkiksi yleisurheilua harrastava alakoululainen voi törmätä jalkojen rasitusvammoihin, kuten kantapääkipuun. Tätä voi edeltää jalkaterän kasvupyrähdys tai voimakas pituuskasvu, jolloin kropan mittasuhteet muuttuvat.
– Kantapäähän liittyvässä kivussa on usein kyse ns. Severin taudista, joka on akillesjänteen kasvutumakkeen rasitusvamma, Alanko sanoo. Kasvutumakkeeseen kohdistuvaa kipua voivat helpottaa geelimäiset kantakorot, joita myydään apteekeissa ja päivittäistavarakaupoissa. Myös paikallinen kylmä ja pohkeiden venyttely voivat auttaa.
– Paras rasitusvammojen hoitokeino on lepo. Jos esimerkiksi Severin tauti on kovin ärhäkkä, voidaan tarvita muutaman viikon treenitauko, Alanko toteaa. Useimmiten apua tuo jo treenin keventäminen ja esimerkiksi nopeiden jarrutusten ja spurttien sekä hyppyjen välttäminen.
– Severin tauti on kiusallinen vaiva, muttei vaarallinen. Se voi tulla ja mennä useamman vuoden ajan eli niin kauan, kunnes kasvutumake on kantapäässä luutunut kunnolla.
Alangon mukaan kouluikäinen tarvitsee yleensä vähintään kahden viikon tauon urheilusta, jos rasitusvamma on äitynyt. Tämä pätee niin kantapää-, nilkka- kuin polvikipuihin.
– Muutamassa päivässä tai viikossa tilanne ei merkittävästi muutu. Jos taas kipu jatkuu vielä parin viikon jälkeen ja hankaloittaa arkea, on tärkeä tutkituttaa vaiva lääkärissä.
Ärsyyntyneen rasitusvamman kotihoitona voi käyttää tarvittaessa tulehduskipulääkettä.
– Kun liikkumisen aloittaa uudelleen, on tärkeää muistaa hyvä alkulämmittely ja loppuverryttely sekä aloittaa omaa oloa kuunnellen.
Nyrkkisäännöksi sopii, että jos kipu tuntuu hetken treenien jälkeen, sitä voi tarkkailla. Jos kipu tuntuu koko treenien ajan, harjoittelua on kevennettävä ja jos kipu tuntuu myös muulloin kuin harjoitellessa, tarvitaan lepoa ja kivun pitkittyessä vaiva on syytä tutkituttaa.
Severin taudin lisäksi yleisimpiin nuorten rasitusvamma on Osgood-Schlatterin tauti, joka tarkoittaa polvilumpiojänteen kasvutumakkeen rasitusvammaa sääriluun kyhmyssä.
– Kipu tuntuu tällöin polvessa etenkin silloin, kun ponnistetaan, kiihdytetään tai hypätään. Vaiva on tyypillinen noin 12−15-vuotiailla palloilulajien harrastajilla ja kiekkoilijoilla.
Toisinaan rasitusvamma voi oireilla myös lantion alueen tai selän kipuna. Voimistelun ja luistelun lisäksi selkä on kovilla esimerkiksi koripallossa ja salibandyssa, joille on tyypillistä nopeat kiertoliikkeet ja taivutukset.
– Lapsen ja nuoren selkäkipu on otettava aina vakavasti ja tutkittava. Jos se ei helpota parissa viikossa, tilanne on yleensä tarpeen selvittää kuvantamistutkimuksella.
Leikkaushoitoa rasitusvammat tarvitsevat harvoin. On kuitenkin tärkeää, että urheileva lapsi tai nuori ei piilottele kipua, vaan uskaltaa sanoa tuntemuksensa ääneen, jolloin päästään mahdollisimman nopeasti selvittämään, mistä on kyse.
teksti: Tiina Laaninen