Fysioterapiasta apua päänsärkyyn

Jossain vaiheessa elämää 70–96 prosentilla väestöstä esiintyy päänsärkyä. Vaikka päänsärkyä esiintyy yleisesti jaksoittain ja satunnaisesti, niin on esitetty, että aikuisväestöstä noin kolmella prosentilla esiintyy päänsärkyä päivittäin. Jännityspäänsärky luokitellaan varsinaisiin päänsärkyihin. Jännityspäänsärky on yleisin päänsärkymuoto, ja se jaetaan vielä tyypillisesti kolmeen alaryhmään: epäsäännölliseen, säännölliseen jaksottaiseen sekä jatkuvaan jännityspäänsärkyyn.

Jännityspäänsärky tuntuu pään molemmilla puolilla

Jännityspäänsärkyoireet tuntuvat yleensä pään molemmilla puolilla. Kipu on luonteeltaan tylppää, puristavaa, vannemaista, ympäri päätä tuntuvaa. Säryn voimakkuus koetaan lievänä tai kohtalaisena, eivätkä päivittäisen elämän toiminnot tunnu juurikaan lisäävään oireita. Jännityspäänsärkyyn ei yleensä liity pahoinvointisuutta. Epäsäännöllisessä muodossa oireita esiintyy yhtenä päivänä kuukaudessa, säännöllisessä jaksottaisessa 1–14 päivänä kuukaudessa ja jatkuvassa yli 15 päivänä kuukaudessa. Jännityspäänsäryn syiksi on esitetty sekä lihasperäisiä että henkisiä syitä.

Säännöllistä jaksoittaista jännityspäänsärkyä sairastavilla on havaittu herkemmin ahdistuneisuutta, huolestuneisuutta ja masentuneisuutta. Toisaalta jatkuvaan jännityspäänsärkyyn on esitetty syyksi aivojen herkistymistä kipuärsykkeille.

Jännityspäänsärkyoireita on selitetty myös niin sanotuilla myofaskiaalisilla triggerheijasteilla. Triggerpiste on lihaksessa tuntuva yliherkkä kohta. Pistettä kutsutaan aktiiviseksi triggerpisteeksi, mikäli kyseistä pistettä koskettelemalla tai painamalla tulee esille säteilykipu ihmisen kokemalle oirealueelle. Aktiivinen triggerpiste voi olla yllättävän kaukana oirealueesta. Pään, kaularangan ja hartiaseudun triggerpisteiden säteilyalueet sijaitsevat laaja-alaisesti kasvojen ja pään alueella. Tyypillisiä niskahartialihaksia, joista voi tulla triggerheijastekipuja pään alueelle, ovat muun muassa lapaluun kohottajalihas, epäkäslihas ja päännyökkääjälihas.

Kaularankaperäinen päänsärky

Kaularankaperäisellä päänsäryllä tarkoitetaan kaularangan luisista rakenteista, esimerkiksi fasettinivelistä tai kaularangasta lähtevistä ja siihen kiinnittyvistä lihaksista peräisin olevaa kipua. Kaularankaperäiset päänsäryt luokitellaan toissijaisiin päänsärkyihin. Tyypillisesti kaularankaperäinen päänsärkyoireilu alkaa niskaoireilla, ja niskan liikuttelu voi lisätä päänsärkyä. Kipupaikka tuntuu yleensä niskassa pienellä alueella, ja paikka pysyy vakiona.

Oireet ovat usein toispuoleisia ja voivat säteillä takaraivolta ohimolle sekä otsaan. Nämä säteilyoireet kulkevat osittain yläniskan hermojen kulkua noudattaen ja/ tai kaularangan fasettinivelten heijastereittejä noudattaen. Kaularankaperäisessä päänsäryssä oireet koetaan voimakkuudeltaan yleensä kohtalaisena tai merkittävänä, lievää pahoinvointisuutta voi esiintyä, mutta oksentelu ei kuulu oirekuvaan.

Kaularankaperäinen päänsärky johtuu yleensä yläkaularangan toimintahäiriöstä eli kallonpohjasta ja siitä noin 5 senttimetriä alaspäin olevasta alueesta. Päänsärkyoireita aiheuttaa usein toiseksi ylimmän kaularangan nikaman fasettinivelen liikehäiriö tai jäykkyys

Purentaperäinen päänsärky

Purentaperäinen ja niskan retkahdukseen liittyvä päänsärky esiintyvät yleisemmin erikseen, mutta voivat esiintyä yhdessäkin. Esimerkiksi peräänajokolarissa, kun pää ja niska retkahtavat ensin eteenpäin ja liikkeen loputtua tulee taaksepäin retkahdus, leukaniveliin voi tulla iskun kautta päänsärkyä (kasvosärkyä) tuottava vaiva tai vamma.

Purentaperäisen päänsärkyoireen tunnistaa siitä, että oireet paikantuvat yleensä enemmän kasvojen, otsan ja korvan seutuun. Lisäksi oireisiin liittyy lähes aina leukanivelääniä ja suun liikkeen liikerajoituksia. On arvioitu, että päivittäisestä päänsärystä kärsivillä jopa 58 prosentilla on jonkinlainen purentahäiriö.

Niskan retkahdusvammoihin liittyy yleensä hyvin moninaisia ja vaikeasti selitettäviä oireita. Oireina voi olla huimausta, muistihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä, pahoinvointia, näköhäiriöitä, tinnitusta ja yläraajaoireita. Retkahdusvamman jälkeen voi olla pitkään altistunut kaularankaperäisellä päänsärylle. Erilaisilla tutkimusasetelmilla on pyritty selvittämään, minkälaisilla lääkkeettömillä hoidoilla olisi vaikutusta ja vaikuttavuutta päänsäryn hoidossa.

Täysin ylivoimaista lääkkeetöntä hoitomuotoa päänsärkyyn ei ole löytynyt. Myönteisiä hoitotuloksia on saavutettu yksittäisinä menetelminä kiropraktisella ja fysioterapeuttisella manipulatiivisella terapialla, akupunktiolla ja terapeuttisella harjoittelulla. Myös yhdistelmähoidosta, johon sisältyy manipulatiivista fysioterapiaa sekä terapeuttista harjoittelua, on saatu hyviä tuloksia päänsärkyvaivaan. Erilaisilla harjoittelumuodoilla, kuten syvien lihasten aktivoinnilla tai pinnallisimpien lihasten voimaharjoittelulla, voidaan saavuttaa samanlainen lopputulos, vaikka niiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset.

Tämä fysioterapeutti Kari Miettusen kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suur-Jyväskylän Lehdessä.

Voit varata ajan Kari Miettuselle ja muille Pihlajalinnan fysioterapeuteille verkkoajanvarauksesta tai puhelimitse numerosta 010 312 010.