Dear Eki – aitiopaikalla perhelääkärinä ja Suosikin palstalääkärinä

”Dear Eki, oonx normaali?”

Näin alkoi monen nuoren huolestunut kysymys legendaarisen nuortenlehden Suosikin Bees & Honey -palstalla. Lääkäri Erkki-Pekka Helle piti palstaansa lehden sivuilla neljän vuosikymmenen ajan: vuodesta 1974 vuoteen 2012, jolloin lehti lakkautettiin.

Moni Suosikin tilaaja muistaa Ekin palstalta kysymykset, jotka liittyivät murrosiän hormonaalisiin muutoksiin ja aikuiseksi kasvamiseen.

Pojat muotoilivat kysymyksensä vähäsanaisemmin parilla rivillä: he saattoivat kysyä, onko normaalia, jos penis sojottaa vasemmalle tai oikealle. Tytöt kysyivät kerralla kaiken rintojen koosta ihonhoitoon ja häpyhuulten muotoon.

Helle itse korostaa rooliaan myös terveellisten elämäntapojen ja päihdevalistuksen puolestapuhujana. Päihteiden haitoista ei puhuttu 70–80-luvulla juuri missään, ja moraali oli tiukka.

– Kävin luennoimassa nuorille päihteistä sekä seksuaalisuuteen ja stressiin liittyvistä asioista. Muistan, kun ajoin yhtenä kesäaamuna pienelle paikkakunnalle, jossa luentoni alkoi heti jumalanpalveluksen jälkeen. Yksi vanhempi henkilö huusi penkistä, että ”Olet sinä sellainen saatanan lähettiläs!”.

Helle arvelee kommentin kertovan siitä, että pienemmillä paikkakunnilla ja konservatiivisissa piireissä päihteistä ja seksistä ei välttämättä saanut puhua millään tasolla. Lääkäripalsta olikin monille ainoa paikka, josta näistä aiheista oli mahdollista saada tietoa anonyymisti ja turvallisesti.

Palstan tarpeellisuudesta kertoo myös se, että sinne saattoi tulla myös hyvin akuutteja kysymyksiä, vaikka vastaus oli mahdollista saada vasta viikkojen kuluttua.

– Niihin vastatessani yritin muotoilla vastaukseni niin, että kysyjän lisäksi myös muut voisivat oppia siitä. Palstatila oli nimittäin hyvin rajallinen verrattuna kysymysten määrään.

Helle sai nuorilta paljon kirjeitä, jotka julkaistiin lehdessä nimimerkeillä. Huippuvuosina kirjeitä tuli viitisensataa kuukaudessa. Helle oli sopinut Suosikin päätoimittajan Jyrki Hämäläisen kanssa, että hänellä on aina aukeama käytössä. Kerran vuodessa palstalla käsiteltiin jotain elämäntapoihin tai anatomiaan liittyvää teemaa.

Kysymykset eivät aina liittyneet kehoon tai terveyteen, vaan hyvin usein teinit kertoivat Ekille koulukiusaamisesta, perhehuolista tai vanhempien erosta. Helle saattoi pohdiskella jonkin kysymyksen kohdalla useita tunteja, miten vastata niin että neuvo menee perille mutta sävy ei ole liian jyrkkä ja mahdollisimman moni hyötyisi vastauksesta.

– Yritin saada lukijan kiinnostuksen heräämään neuvoa kohtaan. Joskus mietin tuskastuneena, mitä kirjeen lähettänyt voi tehdä asialleen. Joskus kehotin nuorta jopa ottamaan yhteyttä toimitukseen, jotta voisin olla häneen yhteydessä henkilökohtaisesti.

Lääkäripalstan aukeama vuodelta 1975.

Pienemmillä paikkakunnilla asuvat nuoret saattoivat tuskailla kirjeessään, että he eivät kehtaa mennä kouluterveydenhoitajalle tai kirjastoon lukemaan anatomian kirjaa, koska terveydenhoitaja tai kirjastotäti tuntee omat vanhemmat. Tällaisissa tilanteissa Helle saattoi kehottaa menemään naapuripaikkakunnalle.

Suosikki tavoitti tutkimusten mukaan huippuvuosina lähes puoli miljoonaa nuorta kuukausittain: lehden levikki oli 100 000 kuukaudessa, ja yhtä lehteä luki keskimäärin neljä nuorta. Ekin palsta tavoitti myös ne teinit, joille Suosikki ei syystä tai toisesta voinut tulla, ja jopa teinien vanhemmat, jotka lähettivät lääkärille ajoittain omia kysymyksiään.

Palstan suosio ei laantunut edes internetin myötä. Helle arvelee, että nuoret halusivat kuulla tutun lääkärin ammattimaisen näkemyksen vastineeksi netissä kiertäneelle kokemusperäiselle tiedolle.

– Olen ymmärtänyt vasta näin vanhemmiten, miten tärkeä merkitys palstallani oli varsinkin sellaisille lukijoille, joilla ei ollut mahdollista saada terveysasioista tutkittua ja asiallista tietoa mistään muualta.

Perhelääkäri sai potilaiden luottamuksen

Erkki-Pekka Helle piti lääkärin vastaanottoa Dextrassa Helsingin Munkkivuoressa, jossa hän työskenteli neljän vuosikymmenen ajan. Hänet tunnettiin perhelääkärinä, joka hoiti lapsia, nuoria ja vanhempia. Asiakkaita riitti joskus jonoksi asti, ja Helle rohkenikin jäädä eläkkeelle vasta 75-vuotiaana.

Helle kokee, että perhelääkärinä hän pystyi vaikuttamaan perheiden hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti.

– Kun hoitaa koko perhettä, saa hyvän kuvan siitä, miten perheen tilanne ja vanhempien huolet vaikuttavat lapseen. Esimerkiksi päänsäryn taustalla voi olla hyvin monenlaisia syitä. Joskus sillä, että osaa kysyä sen oikean kysymyksen, tulee avanneeksi ison ongelmavyyhdin.

Helle pyrki työssään saamaan vanhempien luottamuksen. Oma lapsi on vanhemmille usein tärkeintä maailmassa, ja he haluavat lapselleen parasta mahdollista hoitoa.

Kokemuksen karttuessa lääkäri oppi, miten luottamus rakentuu.

– Esimerkiksi korvien puhkaiseminen pelottaa usein koko perhettä. En siksi puhunut yleensä puhkaisemisesta, vaan sanoin avaavani korvan. En myöskään avannut korvaa heti puudutuksen jälkeen vaan tutkin lapsen siinä välissä muilta osin, jotta puudute ehti vaikuttaa. Vastaanoton jälkeen vanhemmat olivat tyytyväisiä ja sanoivat, että näinkö helposti tämä meni. He myös saattoivat kiitellä, että onneksi korvaa ei tarvinnut puhkaista. Selitin heille, että sama asia kyllä tehtiin mutta eri sanoin.

Helle ei pitänyt yleensä lääkärintakkia lapsia ja nuoria hoitaessaan.

– Muistan, kun avasin kerran vastaanottohuoneen oven, ja toisen lääkärin vastaanotolle vuoroaan odottanut lapsi kommentoi äidilleen, että onko tuo muka oikea lääkäri. Kun kutsuin oman potilaani sisään, hän nousi pontevasti seisomaan ja sanoi ikätoverilleen: ”Kuuleppas juippi! Tää on meidän lääkäri, se on Errrlkki-Pekka!”

Helle teki paljon myös kotikäyntejä perheiden luo. Kahvit ja voileivät oli katettu pöytään. Vanhemmat saattoivat kertoa, että lasta ei saanut syömään koko päivänä, kun tämä istui nenä kiinni ikkunassa ja odotti, milloin Erkki-Pekan auto kurvaa pihaan.

Joskus kotikäynnillä löytyi oireiden aiheuttajia, joita ei olisi ollut mahdollista havaita vastaanottotilanteessa.

– Kerran lapset ja äiti kärsivät jatkuvista hengitystieoireista. Kotikäynnillä huomasin, että saunan pukuhuoneen seinässä on paha kosteusvaurio, jonka rakennustarkastaja varmistikin myöhemmin. Remontin valmistuttua perheen isä nauroi, että on tuolla Erkki-Pekalla kalliit taksat, kun käynti aiheutti kymmeniä tuhansia markkoja maksaneen remontin. Mutta vaivat loppuivat.

Suosikin palsta toi nuoria myös vastaanotolle, ja vuosien myötä Helteelle kertyi paljon kokemusta ja tietoa teini-ikäisten kanssa työskentelystä. Keskusteluista teinien kanssa sai tärkeää oppia käytännön työhön.

– Äidit saattoivat soittaa minulle, että muistuttaisitko nyt Erkki-Pekka meidän teiniä siitä hampaiden pesusta tai suihkussa käynnistä. Myös nettipelaamisen yleistyminen nuorten arjessa näkyi lääkärikäyntien syissä ja määrissä. Osa nuorista ei välttämättä syönyt riittävästi, vaan joi energiajuomia ja valvoi yöt. Siinä olikin työsarkaa.

Palsta jäi monien mieleen

Ekistä kasvoi vuosikymmenten aikana eräänlainen henkilöbrändi. Lääkäri itse alkoi saada vihiä palstansa suosiosta 70-luvun lopulla. Sittemmin hän on puhunut erilaisista aiheista palstalääkärin roolissa useilla radiokanavilla sekä televisiossa suorissa lähetyksissä. Suosikin lakkauttamisen jälkeen Helle jatkoi palstaansa muutaman vuoden ajan Ilta-Sanomissa.

Palstan aiheet myös vaihtelivat vuosikymmenten varrella: 70-luvulla kysymykset liittyivät muun muassa imppaamiseen, tupakointiin ja kaveruussuhteisiin sekä koulukiusaamiseen. 80-luvulla mukaan tulivat huumeet ja alkoholi. 90-luvulla tupakoinnin haitat alkoivat olla nuorten tiedossa. Nuoret jakoivat epävarmuuden ja ahdistuneisuuden kokemuksia sekä ristiriitaisia tunteita, jotka liittyivät netistä saatuun tietoon. Lama sai nuoret myös vertailemaan itseään muihin taloudellisesti.

1990-luvulta eteenpäin useissa kirjeissä työntyivät aiempaa selvemmin esiin mielenterveyden ongelmat – ahdistuneisuus ja masennus. Kestoaiheita vuosien aikana olivat esimerkiksi painon tarkkailu ja oma fysiologia sekä päihteet.

Ote Ekin palstasta 2000-luvulta.

Helle saa edelleen jatkuvasti palautetta aikuisilta, joiden nuoruudessa palstalla oli tärkeä rooli.

– Olin kerran Valamossa luennoimassa. Nuori mieslääkäri keskeytti luennon ja antoi julkisen kiitoksen: hän oli kasvanut pienellä paikkakunnalla ja saanut palstaltani kaiken tarvitsemansa tiedon terveydestä ja mieheksi kasvamisesta. Puheenvuorosta tuli tippa silmään.

Vaikka palstalla on nykyäänkin monien muistoissa legendaarinen maine, itse vastaaminen oli varsin arkista. Helle muistelee istuneensa kesäasuntonsa grillikatoksessa tuntikausia ja näpytelleensä vastauksia kirjoituskoneella. Usein hän piti koneen alla kahta tyynyä, jotta näppäinten pauke ei häiritsisi kotiväkeä, ja lapset auttoivat urhoollisesti kirjekuorien avaamisessa.

– Joskus he valittivat lapsityövoiman väärinkäytöstä – palkkiota olisi voinut korottaa, Helle nauraa.

Helle sanoo, että Bees & Honey -vuodet kasvattivat häntä sekä lääkärinä että kirjoittajana.

– Opin toimitustyöstä paljon. Joskus Jyrki saattoi soittaa ja kysyä näkemystäni vaikkapa kuukautissuojamainoksen tekstin sävystä. Opin tuntemaan nuoria vuosien varrella, ja olen iloinen, että sain hyödyntää kokemustani laajasti.

Ihmisten tarpeet ja kysymykset vaihtelivat laidasta laitaan niin palstalla kuin vastaanotolla Dextrassa. Molemmissa foorumeissa Helle pääsi neuvomaan potilaitaan terveysasioissa hyvin kokonaisvaltaisesti ja niin henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Mistä Helle sai kaiken asiantuntemuksensa?

– Kävin täydennyskoulutuksissa koko urani ajan, ja käyn edelleen. Perehdyin asioihin myös kirjoja lukemalla. Mutta kyllä ennen kaikkea työ on opettanut tekijäänsä. Lisäksi ajattelen, että paras opettaja on teini-ikäinen nuori. Nuori kyllä kuuntelee aikuisen neuvoja, kunhan häneen saa keskusteluyhteyden.

---

Kuva: Esko Pettay

Erkki-Pekka Helle
• Lääketieteen lisensiaatti; valmistunut Helsingin yliopistosta vuonna 1970.
• Aloitti uransa Kymenlaaksossa kunnanlääkärinä ja sittemmin Kymen lääninlääkärinä.
• Palstan alkaessa työskenteli Lastenklinikalla vt. apulaislääkärinä.
• Vuosina 1974-1975 oli Puolustusvoimien pääesikunnan epidemiologina ja myöhemmin lääkintöhallituksen epidemiologina.
• Vastaanottotyön ohessa oli USA:n, Saksan, Uuden-Seelannin ja Australian suurlähetystöissä viisumilääkärinä. Lisäksi on työskennellyt merimieslääkärinä.
• Pitänyt vastaanottoa Dextra Munkkivuoren lisäksi lasten ja nuorten lääkäriasema Ruusulassa Töölössä sekä Hakaniemen lääkäriasemalla.
• Harrastaa tennistä ja avantouintia ja diggaa jazzia.
• Motto lyhyesti: Carpe diem – tartu tilaisuuteen.
• Luki palstalääkärivuosinaan laskelmiensa mukaan yli 35 000 kirjettä.

Teksti: Laura Niemi
Kuva: Katri Lallukka