Verisuonikirurgiaan erikoistunut sairaanhoitaja Aino Kuivalainen: Tärkeintä on halu auttaa
Verisuonikirurgiaan erikoistunut sairaanhoitaja Aino Kuivalainen päätyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi oman loukkaantumisensa seurauksena.
Verisuonikirurgiaan erikoistunut sairaanhoitaja Aino Kuivalainen päätyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi oman loukkaantumisensa seurauksena.
”Minulla on kilpaurheilutausta, ja polveni loukkaantui nuorena. Polvi jouduttiin leikkaamaan. Muistan, kun sairaanhoitajien työ näytti sen verran jännittävältä, että se alkoi kiinnostaa. Vuoden päästä hainkin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Loukkaantumiseni vaikutti siihen, että minusta tuli sairaanhoitaja. Ennen leikkausta sairaanhoitajan ura ei ollut käynyt mielessänikään.
Valmistumiseni jälkeen päädyin ortopediselle puolelle erikoissairaanhoitajaksi. Pääsin samalla kehitystehtäviin, joissa tehtiin yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja sairaanhoitopiirin kanssa.
Vuonna 2001 olin töissä sairaalassa, jossa johtava ylilääkäri ja verisuonikirurgi pyysivät minua hakemaan Suomessa alkavaan ensimmäiseen verisuonihoitajakoulutukseen. Hain koulutukseen, ja sieltä meitä valmistui kymmenen sairaanhoitajaa.
Työssäni koulutin muita hoitajia alueellisesti sekä sairaalan sisällä. Kuuluin eri työryhmiin, kuten moniammatilliseen jalkatyöryhmään ja haavanhoitotyöryhmään. Lisäksi tein ohjekirjan haavanhoidosta ihotautilääkäreiden ja verisuonikirurgin kanssa.
Olin niin sanotusti liekeissä ja innostuin uudesta työnkuvastani. Innostuksella ei ollut rajaa; iltaisin tein kotona kaiken maailman uusia oppaita ja ohjeita.
Muistan, miten aikoinaan haavanhoidossa tuli tilanteita, kun haavan paraneminen näytti toivottomalta. Tuntui, ettei mikään auta. Sitten, kun kovan työn jälkeen haava alkoikin parantua, ilmassa oli onnistumisen tunnetta.
Koulutettuja verisuonisairaanhoitajia on nykyään noin 40 koko Suomessa. Itse pidän erityisesti laskimokirurgiasta. Teen suonikohjujen laserhoitoja ja lämpökatetrointihoitoja, ja olen mukana vaahtoruiskutuksissa. Samalla hoidan koordinoivan hoitajan osuuden: potilaan toimenpiteeseen valmistautumisen, lääkityksen ja esihaastattelut. Usein päivän päätteeksi saatan jäädä tekemään pintaruiskutuksia.
Koen tärkeäksi yhteistyön verisuonikirurgien ja esimerkiksi heräämöhoitajien kanssa. Päivän lopussa kaikki kiittelevät toisiaan onnistumisista, mikä on todella palkitsevaa. Tiimin tehokas työskentely on se juttu!
Tässä työssä kollegoilta saatu tuki kohottaa itsetuntoa ja auttaa jaksamaan.
Suosittelisin sairaanhoitajan työtä sosiaalisille ihmisille. Asiakkaiden kanssa pitää tulla toimeen. Lisäksi sairaanhoitajan työssä pitää olla tarkka – ei saa lipsua linjoista.
Koulutus antaa juuret sairaanhoitajan ammattiin, mutta lopulta tehtävään kasvaa työssä. Mielestäni on ammattitaitoista myöntää, ettei osaa jotain, ja kysyä sitten neuvoa.
Myös halu kehittää hoitotyötä on mielestäni tärkeä ominaisuus. Kehittäminen ei ole vain yhden ihmisen tai tiimin tehtävä, vaan se on yhteistyötä eri erikoisalojen ja ammattiryhmien kanssa.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin halu auttaa ihmistä. Sairaanhoitajat vannovat valan, ja työtä tukevat hyvät eettiset ohjeet.”
Kiinnostuitko? Hae töihin Pihlajalinnaan! Katso avoimet työpaikkamme
Lähetä meille avoin hakemus
“Pihlajalinnassa on sisäistä esimieskoulutusta. Mä olen käynyt nyt näitä kursseja ja huomannut, että täähän onkin aika nasta juttu.”
Työparityöskentely uniklinikalla on hyvä esimerkki siitä, kuinka kokenut lääkäri ja työuran alkuvaiheessa oleva hoitaja pystyvät yhdessä toimimaan potilaiden parhaaksi.
Verisuonikirurgiaan erikoistunut sairaanhoitaja Aino Kuivalainen päätyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi oman loukkaantumisensa seurauksena.
Minna Humppi työskentelee anestesia- ja heräämöhoitajana Pihlajalinna Dextrassa. Hän tiesi jo lapsena haluavansa sairaanhoitajaksi, sillä sairaalamaailma kiehtoi pienestä pitäen.
Pihlajalinnan Urheiluklinikan ja päivystyksen palveluvastaava Runo Pyykönen aloitti uransa päivystyksessä, jonka jälkeen hän päätyi Pihlajalinnaan.