Pesäpallojunnusta Manse PP:n ottelulääkäriksi
Kati Härkönen toimii Manse PP:n superpesisotteluiden ottelulääkärinä. Hänellä on katsomossa vakipaikka, josta pääsee tarvittaessa nopeasti kentälle.
Yleisö taputtaa. Menossa on pelaajan viimeinen eli kolmas lyönti. Pallo lähtee kotipesästä 170 kilometrin tuntinopeudella. Etenijä kiitää ykköspesältä kohti kakkospesää. Puolivälissä pesiä juoksu tyssää.
Juoksija pitelee kentän pinnassa kättään – pallo on osunut käsivarteen. Pelaajat kokoontuvat loukkaantuneen ympärille. Manse PP:n ottelulääkäri Kati Härkönen on jo kentällä tutkimassa, miten kädelle on käynyt.
– Kun kentällä sattuu haaveri, on tärkeää, että lääkäri on nopeasti paikalla. Siksi seuraan pelejä aina samalta paikalta, josta pääsen tarvittaessa nopeasti kentälle, sanoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Kati Härkönen Pihlajalinnasta.
Oikeanlaista apua nopeasti
Pelikatko on tällä kertaa lopulta lyhyt, ja pallolinjalle osunut pelaaja pääsee jatkamaan ottelua. Härkönen käy silti vielä jaksojen välissä ja pelin jälkeen varmistamassa pelaajan voinnin.
– Jos jotakin sattuu, kartoitan ensimmäiseksi tilanteen. Akuuttia hätää on harvoin, Härkönen sanoo.
Toisinaan tarvitaan kuitenkin esimerkiksi kuvantamista ja erikoislääkärin arvio tilanteesta.
– Tällöin ohjaan pelaajan suoraan oikean asiantuntijan luokse, Härkönen kuvaa.
Manse PP:n ja Pihlajalinnan yhteistyösopimuksen ansiosta yhteistyö on erityisen sujuvaa.
– Hoitopolku Urheiluklinikallamme on nopea ja suoraviivainen, ja juuri sitä urheilijat arvostavat.
Pesäpallossa sattuvat vammat ovat Härkösen mukaan tyypillisesti revähdyksiä tai ruhjeita, joskus myös jännevammoja.
– Myös olkapäät ovat kovilla heittojen takia, ja syöksyessä pelaajalle on tullut muutaman kerran sormiin murtumia.
Joukkueen avuksi ohjeita, neuvoja ja päätöksiä
Joukkue voi tarvita lääkäriä myös muuten kuin kesken ottelun. Härkönen kertoo antaneensa korona-aikana toimintaohjeita niin Manse PP:n joukkueille kuin Tampereen Pyrinnölle.
– Oli tärkeää, että joukkueilla oli edelliskesänä selkeät ohjeet esimerkiksi kontaktien minimoinnista, koska rokotekattavuus ei ollut yhtä hyvä kuin nyt.
Jos pelaaja tai valmentaja on kahden vaiheilla urheilijan pelikunnosta esimerkiksi infektion tai loukkaantumisen jälkeen, voidaan lääkäriltä toivoa kannanottoa tilanteeseen.
– Joskus pelaajalla voi olla esimerkiksi oireileva akillesjänne ja vaikka pelaaja itse haluaisi jo takaisin kentälle, se ei välttämättä ole järkevä ratkaisu.
Tarvittaessa Härkönen juttelee tilanteesta pelaajan ja pelinjohdon kanssa sekä konsultoi Pihlajalinnan Urheiluklinikan lääkäreitä.
Jos urheilija on vasta palaamassa pelikentälle, kertoo Härkönen seuraavansa pelaajaa erityisen tarkalla silmällä. Koska lääkäri on mukana kaikissa kotipeleissä, tuntee ja tietää hän jokaisen urheilijan pelityylin melko hyvin.
– Jos huomaan, että joku esimerkiksi juoksee tai heittää palloa tavallista varovaisemmin, käyn pelin jälkeen varmistamassa, onko kaikki hyvin.
Yli 30 vuotta pesäpalloa
Pesä- ja koripallo ovat Härköselle tuttuja lajeja sekä lääkärinä, urheilijana että vanhempana. Sata vuotta tänä vuonna täyttävää Suomen kansallispeliä pesäpalloa Härkönen on pelannut yli 30 vuoden ajan: ensin lapsena Manse PP:n pesiskoulussa ja sen jälkeen juniorisarjoissa, joista eteni vuosiksi 1996−1999 superpesispelaajaksi asti.
– Kun muutin opiskelemaan Kuopioon lääkäriksi, aktiivinen pelaaminen jäi, mutta laji on säilynyt harrastuksenani. Osallistun edelleen joka kesä pesäpallon harrastepesiksen SM-kilpailuihin ja pelaan kuntopesistä.
Myös Härkösen kolme lasta ovat harrastaneet pesäpalloa, ja Härkönen kertoo luotsanneensa monta vuotta Manse PP:n junioritoimintaa. Kun Härkönen vuosi sitten jäi pois tästä tehtävästä, hän ryhtyi ottelutapahtumalääkäriksi. Se tarkoittaa, että kun Manse PP:n naiset tai miehet pelaavat Kaupissa Tampereella superpesistä, on Härkönen paikalla lääkärinä.
– Peleissä tarvitaan harvoin lääkäriä, mutta on hyvä, että apu on tarvittaessa lähellä, Härkönen toteaa.
Härkönen toimii samassa tehtävässä myös Tampereen Pyrinnön Korisliigan peleissä. Koripalloon Härkönen sanoo tutustuneensa lastensa myötä, ja hänen kaksi tytärtään pelaa lajia edelleen.
– Uuden lajin harrastamisen voi aloittaa missä iässä vain. Kun olin seurannut koripalloa kentän laidalta hetken aikaa, päätin kokeilla sitä itsekin. Menin 39-vuotiaana koriskouluun ja mukaan joukkueeseen. Nykyään pelaan naisten kuntosarjassa.
Lääkäri pääsee lähelle joukkuetta
Pesäpallo on Kati Härköselle rakas harrastus.
– Käyn katsomassa pelejä mielelläni. Taputan ja hurraan katsomossa muiden mukana.
Urheilulääkärinä toimiminen avaa Härköselle oven lähelle joukkuetta ja antaa mahdollisuuden hengittää sen kanssa samaan tahtiin.
– Olen iloinen, että voin auttaa urheilijoita pääsemään kohti omia unelmiaan. Entisenä kakkospolttajana ja -vahtina tunnistan edelleen kilpailuvietin ja pelaamisen lumon itsessänikin.
Teksti: Tiina Laaninen
Kuva: Juuso Koro
Lääkäri kentän laidalla -blogin aiemmat julkaisut